Jazzissa termiä “kontrafakti” käytetään teemasta, joka on sävelletty jonkin tutun melodian soinnuille. Esimerkiksi vanha iskelmä “Whispering” (1920) muuntui Dizzy Gillepien käsittelyssä 1940-luvulla bebop-teemaksi “Groovin’ High”. Näin hämättiin ja härnättiin vanhojen tyylien intoilijoita, välitettiin sisäpiiriläisille piiloviestejä ja kierrettiin tekijänoikeuslakia. Se ei koskenut nimittäin sävellysten sointurakenteita.
Vuonna 1918 Bob Carleton teki tarttuvan 16-tahdin laulun “Ja-Da” (tai Jada). Sen suosio on säilynyt vuosikymmeniä, ehkä myös kertosäkeen (refrain) helppojen sanojen vuoksi (Ja-Da Jing, Jing, Jing). Laulussa on myös johdanto (verse), jota myös joskus kuulee. Jo sävellysvuonna se koodattiin paperirullalle automaattipianolla soitettavaksi. Seuraavana vuonna Arthur Fields lauloi sen 78-kierroksen lakkalevylle. Sittemmin sitä ovat esittäneet erilaiset ryhmät dixieyhtyeista bigbandeihin ja kuoroihin.
Aikojen saatossa “Ja-Dan” soinnuille on tehty uusia teemoja sovituksineen. Eräs niistä on Bill Holmanin trumpetisti Maynard Fergusonille sorvaama “Dancing Nitely”. Kenny Clarke-Francy Boland Big Bandin levyttämänä se on “I Don’t Want Nothing”. Eniten soitetuin on kuitenkin tenoristi Sonny Rollinsin jazzstandardin aseman saanut “Doxy”.
Rollins (synt. 1929) äänitti 1962 RCA:lle vinyylin Our Man In Jazz pianottomalla kvartetilla, jonka toisena puhaltajana oli free-tyylinen trumpetisti Don Cherry. Yksi lp:n urista on “Doxy“, jonka Rollins oli rakentanut “Ja-Da”-kertosäkeelle jo 1954.
Myös mm. Miles Davis ja Rollinsin tenoristikollegat John Coltrane ja Dexter Gordon ovat tehneet siitä omat tulkintansa.
Rollinsin omintakeinen huumori heijastuu myös “Doxy”-sanan merkityksessä. Eräässä sanakirjassa hakusana antaa vastineina “uskonnollinen vakaumus” ja lemmiskelyyn liittyviä tuhmahkoja merkityksiä.
