Yhtä vanhoja ovat myös 1929 julkaistut ikivihreät Hoagy Carmichaelin “Stardust” ja Fats Waller-Andy Razaf – yhteistyöt “Honeysuckle rose” ja “Ain’t misbehavin'”. Edellinen oli tehty revyyseen Load of Coal, jälkimmäinen Connie’s Hot Choclates, ja molemmat esitettiin New Yorkin maineikkaassa Connie’s Inn-teatterissa.
“Honeysuckle rose” kuuluu jazzin perusohjelmistoon, ja se on levytetty lukemattomia kertoja. Kuuluisimpia ovat Fletcher Hendersonin orkesterin näkemys siitä vuodelta 1933, Count Basien, Django Reinhardtin ja Tommy Dorseyn tulkinnat vuodelta 1937 sekä ennen kaikkea tammikuussa 1938 Benny Goodmanin Carnegie Hall-konsertin kuusitoistaminuuttinen jamitus vierailevine huippusolisteineen. Upeita vokaalitulkintoja laulusta ovat tehneet Anita O´Day ja Ella Fitzgerald. Anitan ja Buddy Bregmanin orkesterin levytystä (1955) on joskus soitettu mallina, miten “svengi” voimistuu vähitellen oikean fraseerauksen ja oivaltavien sovituskeinojen myötä. “Honeysuckle rose” on jonkinlaisena versiona mukana myös ainakin seitsemässä elokuvassa ja kolmessa Broadway-musikaalissa.
Thomas “Fats” Waller (1904-1943), pianisti, säveltäjä ja laulaja, on jazzin ystäville tuttu, mutta hänen lauluntekijäkumppaninsa Andy Razaf (1895-1973) on jäänyt valitettavasti aliarvostetuksi ja vähemmän tunnetuksi viisunikkariksi. Andy Razaf oli kuninkaallista sukua, joka hallitsi saarivaltio Madagaskaria, kunnes se joutui Ranskan alaisuuteen 1885. Hänen isänsä sai surmansa saaren valloituksen yhteydessä, ja äiti pakeni muun perheen kanssa Yhdysvaltoihin. Andy kasvoi New Yorkin Harlemissa, missä hän tutustui Fatsiin. Ennen tätä hän oli jo luonut uraa runoilijana, laulaja-säveltäjänä ja baseballin pelaajana. Parivaljakko huomasi osaavansa tehdä ja myydä iskelmämarkkinoille (“Tin Pan Alley”) laulujaan, jotka kiinnostivat suuriakin kustantamoita.
Razaf sanoitti myös muiden sävellyksiä, joita ovat mm.pianisti Eubie Blaken ikivihreä “Memories of you” ja saksofonisti Edgar Sampsonin “Stompin’ at the Savoy”.
“Honeysuckle rosen” (Lonicera, kuusama) suosion salaisuuksia ovat sen synkopoitu, tarttuva melodia, looginen soinnutus ja näppärä kukkametafora-sanoitus. Andyn panosta myös melodian synnyssä kuvaa elävästi Ed Kirkeby Waller-elämäkerrassa (Ain’t Misbehavin’ – The Story of Fats Waller; Da Capo 1975). Sen sointukulut ovat antaneet ideoita muidenkin tekemille sävellyksille. Niitä ovat mm. Parkerin “Marmaduke”, Rollinsin “Plain Jane” ja Clark Terryn “Tete a tête”. Lisäksi on monia teemoja, joissa osa “Honeysucklen” sointupohjaa on liitetty joidenkin muiden standardien osiin: “I got rhythm”, “Oh, lady be good” ja “Tea for two”.
YLE:n Elävässä arkistossa on kiintoisa klippi vuodelta 1962, jossa joukko studiomuusikoitamme jammaa “Honeysuckle rosea”. Mukana ovat mm. edesmenneet Jörgen Petersen, Seppo Rannikko ja Erkki Valaste.
{denvideo http://www.yle.fi/player/184489.asx?s=512/184482_1.wmv}
(Jos video ei näy voit katsella jammailua täältä)
Kertosäe:
“Ev’ry honey bee fills with jealousy, when they see you out with me. I don’ t blame them,
goodness knows, Honeysuckle rose.
When you’re passin’ by , flowers droop and sigh, and I know the reason why, you’re much sweeter, goodness knows, Honeysuckle rose.
Don’t buy sugar, you just have to touch my cup. You’re my sugar, it’s sweet when you stir it up.
When I’m takin’ sips from your tasty lips, seems the honey fairly drips. You’re confection, goodness knows, Honeysuckle rose.
Anita O’Day sings “Honeysuckle rose”
{youtube}HvqnoFq28Ec{/youtube}
Honeysuckle Rose by Bunny Berigan-F. Waller-T. Dorsey (1937)
{youtube}X1mei1R8IJQ{/youtube}