Tuskin meille monillekaan Gunnar Nilson (1925-1989)on nimenä tuttu. Ruotsissakin muistetaan hänet parhaiten “Siljabloona”, menneiden vuosikymmenten suosittuna jazz- ja viihdeartistina, verrattomana pelimannina nousuineen ja laskuineen. “Siljabloo” oli huikean suosion saaneen 78-kierroksen levyn toinen puoli, jonka Nilson vokalistina ja Carl-Henrik Norinin orkesteri äänittivät Roulette-yhtiölle keväällä 1953. Menestykseen ylsivät myös Ruotsin ensimmäiset rock-levyt Crazy Man Crazy 1953 ja 1955 tallennettu Rock Around the Clock (Arne Domnéruksen yhtyeen kanssa).
Siljabloo syntyi Luulajan lähellä ja innostui klarinetista kuultuaan Artie Shawn levyjä. Postimyynnistä hankitulla ensi soittimella hän aloitti ahkeran harjoittelun kotinsa halkovajassa. Paikallisissa yhtyeissä menestyminen kannusti häntä muuttamaan Tukholmaan, jossa hänelle tarjoutui pian tilaisuus liittyä suositun hanuristin Lill-Arne Söderbergin orkesteriin. Itseoppinut klarinetisti kehitti energisen ja eläytyvän soittotyylin. Laulajana hän tulkitsi mielellään “amerikkalaisen laulukirjan” balladeja ja esitti sikäläisen tanssinuorisoon uppoavaa sanatonta scat-laulua Dizzy Gillespien tapaan. Tukholman suositusta Nalen-tanssipaikasta levinnyt maine vei hänet vähitellen maan tunnetuimpien orkesterien solistiksi. Näitä olivat Thore Ehrlingin, Arne Domnéruksen, Kenneth Fagerlundin ja Malte Johnsonin kokoonpanot.
Suomessa Siljabloo esiintyi ensi kertaa 1953. Göteborgilainen Malte Johnsonin iso-orkesteri konsertoi menestyksekkäästi Helsingissä Kauppakorkeakoululla 1955 solistinaan Siljabloo. Hänen soittonsa dynaamisuus ja värikkyys sekä kehon eläytyminen improvisoituihin kulkuihin pantiin erityisesti merkille. Kaiken kruunasi vahva lavakarisma.
Vuosikymmenen lopussa rokki alkoi syrjäyttää jazzin nuorisomusiikkina. Siljabloo ei pystynyt 1960-luvulla enää saavuttamaan entistä suosiotaan. Turhautuneena hän alkoholisoitui ja ansaitsi elantonsa mm. myymällä lottoarpoja ja siivoamalla toimistoja. Suosittu tv-persoona Lasse Holmqvist “löysi” Nilsonin ja palkkasi hänet 1968 suosittuun ohjelmaan Onsdagsträffen. Siitä lähti Siljabloon ura uuteen nousuun. Vuosina 1968-89 hän äänitti useita menestyslevyjä ja esiintyi tv:n lisäksi radiossa ja konsertoi merkittävillä estradeilla, jazzkerhoissa – kirkoissakin.
Viimeisinä vuosinaan hänellä oli jopa 200 keikkaa. Matkat hän teki aina junalla, ja junassa, viimeisellä keikkamatkallaan joulukuussa 1989 kotikaupungistaan Göteborgista Vesteråsiin, hän myös menehtyi.
