Kuunneltuani C-kaseteille tallentamiani jazzohjelmia löysin mm. baritonisti Gerry Mulliganin (1927-1996) Helsingin konsertin yhteydessä 1990-luvulla tehdyn haastattelun ja radiotoimittaja-monimusikantti Åke Grandellin (1938-2015) ajatelmia mielijazzistaan. Molempia yhdistää laulujen ja jazzsoolojen yhteys.
Mulliganin mukaan musiikin on kommunikoitava: jazzissa teet kappaleesta oman tulkintasi. Saksofonisti Lester Youngin mukaan hyvän solistin on tunnettava myös soitettavan laulun sanat: “Sanoitus päästää sisälle melodiaan, ja sävelmää on lähestyttävä eri tavalla kuin pelkkää nuottikuvaa ja sointuja. Se tuo sooloon toisen ulottuvuuden – kappale oli alunperin tarkoitettu laulettavaksi. On oltava sille uskollinen, olla tietoinen laulusta lauluna. Sen soittamisen taitoa kannattaa opetella.
‘Suuren amerikkalaisen laulukirjan’ tekijöiden parhaimmisto oli selvillä laulun kirjoittamisen mahdollisuuksista. – Laulu on omituinen amerikkalainen keksintö. Se tapahtui kansanomaisen puheen kohdatessa eurooppalaisen lauluperinteen ja jazzillisen lähestymistavan. Amerikkalaisesta laulusta on vähitellen tullut oma idiominsa, kuten jazzistakin tuli.” Gerry Mulligan huomauttaa myös, että aikaisemmat muusikkopolvet tunsivat laulupainotteisen musiikin paremmin, koska työ oli etupäässä tanssimusiikin soittamista.
Charlie Parkerin suhtautuminen lauluihin oli samanlainen kuin saksofonikollegoidensa “Pressan” ja “Jerun”. Toisaalta tenoristieliittiin kuuluva Ben “Frog” Webster (1909-1973) ei pitänyt laulujen tarinoita tärkeänä improvisoinnin innoittajana. Laulujen sanoituksiin perehtymättömien muusikoiden kohdalla tavallisesti vain soitettavan kappaleen nimen herättämä mielikuva riittää tulkintaan.
Åke “OKay” Grandell soitti sunnuntaiaamujen suosituissa “Morgonjazz”-ohjelmissaan mielellään melodista ja svengaavaa laatujazzia, usein diggareiden toiveita. Kerran hän mainitsi: “För mej är det en fascinerande linje att kombinera good instrument-teknik, vacker ton, sångbar melodi i improvisationerna.” Åke arvosti nuoremman polven jazzmuusikoiden koulutusta, osaamista ja ammattitaitoa, mutta halusi kuulla heidänkin soitossa ennen kaikkea musiikkia: “känsla, budskap, innehåll och form”.
Vuonna 2013 Åke julkaisi CD:n “Nu e de dax! ” – arkistonsa aarteita, joissa hän on mukana tuottajana, soittajana, säveltäjänä, sanoittajana tai laulujen ruotsintajana (OKECD 1145). Äänitteissä on mukana joukko kotimaisen jazzin parhaimmistoa, mm. Pentti Lasanen, Grani Big Band ja Monica Aspelund.
Åke on näppärästi sanoittanut mm. Ellingtonin “In a Mellow Tone” (Ta en mjukislåt ) ja Juan Tizolin klassikon “Perdido”. Albumin nimiraita “Nu e de dax!” on Charlie Parkerin bluesteema “Now is the Time”, tulkitsijoina Pentti Lasanen (voc!) ja Ejje Oscarsson (ts).
KATSO Åke Grandell “i Min Morgon” YLEssä vuonna 2015 TÄSTÄ
