Brittijazzin renessanssihahmo George Melly syntyi Liverpoolissa 1926 ja kuoli 2007 Lontoossa. Hän oli värikäs ja estoton viihdetaiteilija, jazz- ja blueslaulaja mutta myös kirjailija, taiteentuntija, elokuva- ja musiikkikriitikko, sarjakuvien käsikirjoittaja ja innokas kalastaja.
Jo kouluaikanaan Melly kiinnostui taiteesta, erityisesti surrealismista. Toisen maailmansodan loppuvaiheessa hän palveli Kuninkaallisessa Laivastossa ja muutti Lontooseen saatuaan työpaikan eräästä taidegalleriasta. Niihin aikoihin hän kiinnostui orastavasta trad-boomista ja pääsi vokalistiksi trumpetisti Mick Mulliganin yhtyeeseen. Mellyn suuria esikuvia olivat blueslaulaja Bessie Smith sekä pianistit Jelly Roll Morton ja Fats Waller.
Mulliganin yhtyeen hajottua George Melly jatkoi toisen trumpetistin, John Chiltonin, johtamassa Feetwarmers-ryhmässä. Se toimi kolmisenkymmentä vuotta, minkä jälkeen hänet kutsuttiin laulusolistiksi menestyneen trumpetisti Digby Fairweatherin Half-Dozen-yhtyeeseen. Siinä hän jaksoi olla mukana viisi vuotta, kuolemaansa saakka.
Mellyn ohjelmisto oli pääasiallisesti 1920-luvun musiikkia, anarkistista ja rohkeaakin jazziloittelua, joka vetosi sekä varttuneisiin että nuorempiinkin. Jopa Ronnie Scottin jazzklubille hänet kutsuttiin pääesiintyjäksi useita kertoja vuoden vaihteen konserttiviikkoina.
George Melly oli aktiivinen kirjoittaja. Hänen muistelmateoksensa Owning up (1965) ja 2005 ilmestyneen Slowing down välissä hän ehti laatia mm. tutkielman Paris and the Surrealists ja hauskan Hooked, pakinakirjan kalastussattumuksistaan. Vaurastuttuaan hän oli ostanut mailin pätkän rantaa Walesin Usk-joesta.
Melly työskenteli myös freelancerina BBC:lle sekä sanomalehdille Observer ja Daily Mail. Raidallisessa asussa silmälappuineen ja suurine lierihattuineen artisti tavoitti vielä iäkkäänäkin surrealismin hengen. Kun hän pyörätuolissa esiintyi viimeisen kerran keväällä 2007 Lontoon 100 Oxford Street-klubilla konsertissa Testimonial, täpötäysi yleisö hiljeni Mellyn aloittaessa Hoagy Charmicaelin balladia Rockin’ Chair – “Oh, the rocking chair’s got me, a cane on my side…”
