Erik Lindström muistelee kirjassa Svengaten, Erik kipinänsä jazziin syntyneen 1930-luvun lopulla Oulunkylän Pikkukosken tanssilavalla. Siellä soitti silloin kitaristi Ingmar Englundin yhtye ”Players” trumpetistina Ole Anderson (myöhemmin Brushane). Ensimmäisen jazzlevynsä hän hankki pian tämän jälkeen, ja sen nimi oli ”Harlem”.
Veteraanitoimittaja Åke Grandell asui lapsuutensa maalla ja kuunteli usein radion pitkillä aalloilla kuulunutta Ruotsin Motalan asemaa. Sieltä tuli useammin jazzia kuin Lahden kautta. Åkea kiinnosti silloin erityisesti perinteinen jazz – New Orleans – ja dixielandyhtyeiden musiikki, joiden ”breikit” hän oppi nopeasti ennakoimaan. Muutettuaan myöhemmin Loviisaan oppikouluun hän tutustui samanhenkisiin kavereihin Raimo Henrikssoniin ja Pentti Lasaseen. Penan kämpästä tuli nuorten diggarien jazzmesta, jossa tutkittiin yhdessä Down Beat-lehteä ja soitettiin savikiekkoja.
Kuuntelin taannoin Mariah Hortansin kvintettiä, jonka ohjelmassa oli mm. vuoden 1948 ikivihreä ”On a slow-boat to China”. Musikanttikaverini Tapu Ylöjärveltä kertoi juuri tuon kappaleen kuulemisen noin kymmenvuotiaana erään tanskalaisen sirkusorkesterin esittämänä sytyttäneen hänen jazzinnostuksensa. Kokkolalainen klarinetisti-fonisti Endo muistelee olleensa 12-vuotias, kun hänen kotiinsa ostettiin levysoitin ja yksi Louis Armstrongin yhtyeen ”näkikileipä”. Toisella puolella oli ”Basin Street blues” ja toisella ”Dark eyes”.
Äskettäin, lähes 70 vuoden jälkeen, kuulin vihdoin uudestaan ja sain lisätietoja kokemastani vaikuttavasta jazziin sytyttävästä elämyksestä.
Sitruunasoodaa kyläkahvilassa nauttiessani radiogrammarista alkoi kuulua jännittävä duurifoxtrot: ”Loistehessa elokuisen kuutamon/kohtasin mä sinisilmä villikon…”. Se oli uutuuslevy vuodelta 1944, Kaarlo Valkaman sävellys, ja sen lauloi Henry Theel säestysryhmänä Toivo Kärjen johtama orkesteri. Trumpetistin 8-tahdin sordinoitu soolo (Alvar Kosunen?) sykähdytti erityisesti. Turkulainen Artie Music-yhtiö tiesi kappaleen olevan ”Ensi silmäyksellä” ja heillä se myös oli cd:llä ”Kaikki Isku-levytykset 1944-1946” .
– Aloittelevan trumpetistin toiseksi soittimeksi valikoitui myöhemmin kitara. Sen mahdollisuudet alkoivat avautua, kun pystyin jotenkin soittamaan sointukäännöksin evergreenin ”I surrender, dear”. Esipuberteetissa olevalle oli jännittävä löytää sanakirjasta merkitys verbille ”surrender”. ”Ensi silmäyksestä” oli näppäilijälle kuitenkin vielä aika harppaus ensimmäiseen ujoon fyysiseen kosketukseen.
