Kuuntelin äskettäin kornetisti Bix Beiderbecken soittoa saksofonisti Frankie “Tram”
Trumbauerin yhtyeen äänitteillä “Singin´ the Blues” ja “I’m Coming Virginia” (1927). Sovittaja (Irving Riskin) oli kirjoittanut niihin akustiselle kitaralle mm. single-note melodialinjaa. Taitava muusikko oli italialaissyntyinen Eddie Lang (1902-1933), oik. Salvatore Massaro, joka oli lainannut taiteilijanimensä nuoruutensa koripalloidolilta.
Eddie Langin vain noin kymmenen vuoden ura ammattimuusikkona oli yksi jazzmuusikoiden monipuolisimmista. Hän syntyi Philadelphiassa, ja hänen isänsä oli banjojen ja kitaroiden valmistaja. Eddie oli monilahjakkuus absoluuttisine sävelkorvineen. Hänen ensimmäinen instrumenttinsa oli kuitenkin viulu, jota hän soitti kymmenkunta vuotta kaupungin kouluorkestereissa. Hänen ystävänsä jo tältä ajalta oli jazzviulismin pioneeri Joe Venuti, jonka kanssa sittemmin banjoon ja kitaraan siirtynyt Lang teki mittavan määrän levyjä eri yhtyeiden ja orkesterien kanssa.
Eddien ensimmäinen merkittävä yhtye oli 1924-1925 suosittu Mound City Blue Blowers (mm. kampa, kazoo ja banjo), joka matkasi muutaman kuukauden kiertuelle Englantiin. Tämän jälkeen alkoi hänen tiivis levytysuransa.
Hänen soittokumppaneinaan olivat mm. Louis Armstrong ja kornetisti Bix Beiderbecke, klarinetisti Benny Goodman sekä pasunistit Miff Mole ja Jack Teagarden. Blueslaulaja Bessie Smithin ja muidenkin suosittujen laulusolistien kanssa hän oli toivottu säestäjä. Tunnetuin heistä lienee Paul Whitemanin suurorkesterissa samanaikaisesti solistina ollut Bing Crosby.
Aloittaessaan tämän jälkeen oman taiteilijauransa Crosby vaati levytyssopimuksiin pykälän, jossa vaadittiin ainakin Eddie Langin olevan säestäjänä. Paitsi Joe Venutin kanssa Lang levytti myös New Orleansista kotoisin olevan blueskitaristi-laulaja Lonnie Johnsonin duo-kumppanina.
Eddien klassisten viuluopintojen sanotaan kuuluvan hänen kitaransoitossaan. Hän oli omintakeinen, näppärä ja rytmikäs muusikko, joka käytti soittaessaan taitavasti sekä sormiaan että plektraa.
Korvaavien sointujen ja sointukäännösten mestarina hän oli aikaansa edellä. Sähkökitaraa ei ollut vielä keksitty, mutta Lang osasi kitaroinnissaan hyödyntää studioiden äänitysmikrofonia. Aikalaiset ovat kertoneet hänen olleen myös taitava kortinpelaaja.
Eddie Langin kuolema 1933 New Yorkissa oli yllättävä ja kova isku jazzin soittajille ja ystäville. Hänellä oli hyvä yleiskunto, mutta hän joutui yllättäen nielurisaleikkaukseen ja menehtyi sen jälkeisiin komplikaatioihin.
– Kun belgialaiskitaristi Django Reinhardt (1910-1953) oli toipumassa karavaanipalon aiheuttamista sormivammoistaan, hän tutustui 1928 ranskalaiseen taidemaalariin ja jazzlevyjen keräilijään Emile Savitryyn. Saatuaan kuunnella tämän Armstrongin, Ellingtonin, kitaristi Langin ja viulisti Venutin levyjä jazzista tuli hänelle tärkeintä musiikkia, jonka saralla hän teki tunnetusti mittavan uran. – Django oli paitsi soittimensa virtuoosi kuulemma myös etevä biljardin pelaaja.
