Belgialaissyntyinen mustalaiskitaristi Django Reinhardt (1910-1953) sai tutustua 1920-luvun lopulla tuttavansa äänilevykokoelman jazzhelmiin, Louis Armstrongin, Duke Ellingtonin ja viulisti Joe Venutin musiikkiin. Ne veivät häneltä jalat alta.
Vuonna 1939 Hot Club de France-kvintetin palattua Skandinavian kiertuaalta takaisin Pariisiin, Django tapasi siellä Hot Feet-kabareen avajaisissa soittaessaan ihailemansa ja kaupungissa konsertoineen Duken. Jatkoilla pianisti ja kitaristi jammasivat kahdestaan, ja silloin ehkä Duke toivoi Djangon joskus vierailevan Amerikassakin.
Django luuli näin saaaneensa jopa kutsun Ellingtonin orkesterin solistiksi, mikä luulo nyt tietona levisi musiikkipiireissä. Amerikan matka toteutui kuitenkin vasta marraskuussa 1946. Pariisilainen jazzvaikuttaja ja liikemies Charles Delaunay oli pohjustanut hanketta käydessään myynninedistämismatkoilla yhdysvaltalaisissa levy-yhtiöissä ja tavatessaan vaikutusvaltaisia jazzpromoottoreita. Lopulta saatiin Djangolle esiintymissopimus Duken vierassolistiksi erään englantilaisen agentin avustamana.
Matkavalmistelut olivat tyypillistä Djangoa. Hammasharjaa lukuunottamatta hänellä ei ollut juuri mitään matkatavaroita ja kitaransakin, Made in France Selmer Maccaferrin hän jätti kotiin. Django oli nimittäin varma, että jenkkifirmat suorastaan kilpailisivat mahdollisuudesta antaa hänelle korkealaatuinen instrumentti. Näin ei kuitenkaan käynyt, ja lainasoittimilla hän joutui selviytymään koti-ikävän vaivaamasta ja rasittavasta kiertueesta.
Lähes kielitaidottomalle ja arvaamattomalle kitaravirtuoosile amerikkalainen elämänmuoto ei sopinut. Kommelluksista huolimatta kiertue oli menestys. Djangon osuus konserteissa oli lähinnä päätösnumeroita Ellingtonin rytmiryhmän mukana. New Yorkin Carnegie Hallin ensimmäinen ilta oli kuitenkin katastrofi. Django pääsi paikalle vasta niin myöhään, että Duke oli joutunut kuuluttamaan kitaristin osuuden jäävän pois. Osa yleisöä, mm. kaupungin tärkeimmät musiikkikriitikot, ehti lähteä kotiin ennen kuin Django vihdoin aloitti. – Django Reinhardtille itselleen matka oli pettymys – siitä hän kirjoitti Pariisiin mm. viulistikumppanilleen Stephane Grappellille. Ennen paluutaan Ranskaan Django matkusti Kaliforniaan esiintymisten toivossa, mutta ne eivät toteutuneet. Hän palasi hotelliinsa Broadwaylle, New Yorkiin, jossa hän piti sekalaista hovia paluumatkaansa saakka.
