Kun levy-yhtiö Mosaic alkoi 1990 markkinoida 7 cd:n boksia Charlie “Bird” Parkerin aikaisemmin julkaisemattomia alttosaksofonisooloja, sen kannessa oli suurin kirjaimin nimi “Dean Benedetti” sekä kuva magnetofonista, nauhurista. Soolot olivat Benedettin äänittämiä Los Angelesin Hi-De-Ho-kerhossa 1946 ja vuotta myöhemmin New Yorkin mm. jazzkatu 52:n klubeissa Three Deuces ja Onyx.
Dean (Dino Alipio) Benedetti (1922-1957) oli kalifornialaisen modernia jazzia soittavan yhtyeen Dean Benedetti and his Barons of Rhythm johtaja ja saksofonisti. Kuultuaan Parkerin taiturointia LA:n Billy Berg-jazzklubissa joulukuussa 1945 hän päätti oppia tämän soittotyylin ja alkoi tutkia “Birdin” sooloja.
Benedetti oli hankkinut kannettavan pikalevytyslaitteen, jolla hän äänitti Parkerin luvalla mutta muusikkojen liitolta salaa useita tunteja altistin sooloja. Niitä hän kirjoitti nuoteiksi ja analysoi soittokumppaninsa pasunisti Jimmy Knepperin kanssa. Kun “Bird” palasi New Yorkiin, muusikot seurasivat perässä. Dean onnistui täydentämään kokoelmaansa jatkamalla salaäänityksiä juuri markkinoille tulleella teräslankamagnetofonilla.
Koska äänittämättömät “pikalevyt” ja nauhurilanka olivat hintavia, Benedetti tallensi konserteista ja sessioista vain Parkerin soolo-osuudet. Dean Benedetti ei onnistunut saksofonistina New Yorkissa, vaan joutui palaamaan Kaliforniaan vanhempiensa luo 1948. Pian tämän jälkeen hänellä todettiin harvinainen lihassairaus, joka keskeytti hänen muusikonuransa. Benedetti muutti Italiaan 1957 ja kuoli siellä vain 34 vuoden ikäisenä.
Entä tallenteet? Dean jätti ne veljelleen Ricolle (Rigoletto), joka säilytti niitä jossain komerossa ja jotka sinne unohtuivat vuosikymmeniksi. Mosaic-yhtiö sai niistä tiedon ja onnistui ostamaan ne 1987, ja sen studioinsinööri Phil Schaap aloitti lähes kahden vuoden urakan äänitteiden kunnostamiseksi, “puhdistamiseksi” ja identifioimiseksi.
Hän onnistui kokoamaan Parker-faneille yli kahdeksan tuntia “Birdin” soittoa lähes kolmesta sadasta otoksesta, joiden audiolaatu ei ole ymmärrettävästi tasalaatuista. Benedettin kerrotaan joskus asentaneen “studionsa” jopa miesten WC:n koppiin ja vetäneen huomaamattoman mikrofoninjohdon katon läpi estradille.
