Vuonna 1939 ilmestyi Yhdysvalloissa kirja “Jazzmen”, jossa yritettiin selvittää New Orleans-myytin taustoja. Sen toimittivat Frederic Ramsey ja Charles Smith, ja artikkelien kirjoittajat olivat eri musiikin alojen nuoria tutkijoita. He haastattelivat monia jopa 1800-luvun loppuvuosina kaupungissa syntyneitä ja siellä vaikuttaneita jazzmuusikkoja, mm. Louis Armstrongia ja Sidney Bechetä. Yksi kirjan tekijöille entuudestaan tuntematon nimi mainittiin usein: kornetisti Bunk Johnson.
Tiedettiin, että Bunk oli vielä elossa, ja etsinnän tuloksena 1939 hän löytyikin kaupungista pois muuttaneena. Hän ilmoitti syntyneensä New Orleansissa 1879. Todellisuudessa hänen syntymävuotensa oli kymmentä vuotta myöhemmin (1889).
Hän kertoi myös olleensa Buddy Boldenin (1868-1931) yhtyeen vakituisena toisena kornetistina, mitä tietoa ei ole kuitenkaan pystytty vahvistamaan. Luultavasti hän oli nuorukaisena saanut joskus esiintyä kornetistilegendan kanssa.
Bunk Johnsonin mukaan Bolden olisi ollut New Orleansin ensimmäinen “kornettikuningas” ja myös ensimmäinen, joka perusti “oikean” kollektiivista improvisoitua, bluespohjaista musiikkia soittavan jazzorkesterin. Buddy Bolden joutui 1907 loppuelämäkseen sairaalahoitoon eikä ehtinyt tehdä levyjä. Jonkin tiedon mukaan hän olisi kuitenkin äänittänyt yhtyeineen fonografilieriölle, “savikiekon” edeltäjälle.
William Geary “Bunk” Johnson (1889-1949) oli jazzin “uudelleensyntymisen” merkittävin persoonallisuus ja tärkeä tietolähde varhaisen alkuperäisen New Orleans-jazzin kuuntelijoille. Hänen tarinansa eivät aina olleet luotettavia – niissäkin oli polveilevaa “improvisointia”. Johnsonkaan ei levyttänyt kaupungissa asuessaan, mutta aikalaiset ovat ylistäneet hänen lahjakkuuttaan ja soittotaitoaan. Bunk oli Louis Armstrongin mukaan tämän ensimmäisiä opettajia, ja Sidney Bechet on kertonut nuorena klarinetistilupauksena työskennelleensä Johnsonin yhtyeessä.
Bunk Johnson joutui lopettamaan soittamisen 1930-luvun alussa. Kiivaan luonteensa vuoksi hän joutui eräässä soittopaikassa tappeluun, jossa hänen hampaansa lyötiin hajalle ja soittimensa rikottiin.
Hän katsoi silloin parhaaksi muuttaa joksikin aikaa pois kaupungista ja löysi työtä eräällä maatilalla. “Jazzmen”-kirjan tekijät ja muut nuoret jazzintoilijat alkoivat kerätä tarvittavat varat Bunkin tekohampaisiin ja uuteen trumpettiin.
Veteraani ryhtyi taas soittamaan 10 vuoden tauon jälkeen ja saikin työ- ja levytystarjouksia 1940-luvun alussa. Bunkin 1942-1947 eri levymerkeillä tekemissä äänitteissä kuulee edelleen piirteitä,jotka hänen nuoruudessaan olivat tehneet hänestä kuuluisan: svengaava rytmikäsitys ja mielikuvitusrikas improvisointi. Hän äänitti myös puhelevyjä, joilla häm muisteli vanhaa New Orleansia.
Bunk Johnson kuoli New Iberiassa, Louisianassa. – New Orleans-jazzin maailman valloituksen ensimmäisiä yhtyeitä oli Yhdysvaltain länsirannikolla syntynyt Yerba Buena Jazz Band, jonka ensi levyt tulivat markkinoille 1942.
