Edesmennyt saksofonisti Seppo Rannikko kuvaili joskus itseään “osallistuvaksi tarkkailijaksi”. Hänellä oli ehtymätön juttuvarasto ja mainio taito kertoa tarinat musikanttihuumorillaan. Tässä hän muistuttaa viime joulukuussa 90 täyttänyttä jenkkibasisti Bill Crowta. Crow ei vain havainnoinut jazzmaailmaa, hän myös dokumentoi sitä. Pitkän muusikkouransa aikana hän kirjoitti muistiin uskomattoman määrän tarinoita ja anekdootteja, joita julkaistiin lehdissä ja kirjoina.
William Orvall (Bill) syntyi Othellossa, Washingtonin osavaltiossa 27.12.1927. Jazzkipinän hän sai jo koululaisena kuunneltuaan radion jazzohjelmia. Hän hankki laajan levykokoelman ja osti ensimmäisen soittimensa, trumpetin. Armeijan soittokunnassa hän puhalsi baritonitorvea ja soitti tarvittaessa rumpujakin, mutta jazzmuusikon uraa ajatellen hän keskittyi ventiilipasuunaan. Sitä hän soitti eri yhtyeissä jo opiskellessaan Seattlen yliopistossa. Vuoden 1950 tammikuussa hän muutti kuitenkin New Yorkiin saadakseen kuulla huippumusiikkia vasta avatussa “Birdland”-jazzkerhossa. “The Jazz Corner of the World” tarjosi joka ilta ajan parasta modernia jazzia. Se oli jazzmuusikoiden todellinen korkeakoulu.
Crow seurasi “luentoja” lähes joka ilta klo 20-04 kerhon kaikkein halvimmilla ja lisämaksuttomilla paikoilla. Hän oli saanut työpaikan kirjapainoapulaisena, asui ja eli vaatimattomasti sekä tutustui vähitellen muihin suurkaupungin soittajiin. Lisäoppia hän sai päästyään pianisti Lennie Tristanon oppilaaksi.
Sattumalta Crow joutui soittamaan eräässä yhtyeessä kontrabassoa, josta tulikin 1950 hänen pääsoittimensa. Hän edistyi taidoissaan nopeasti ja pääsi vähitellen tunnettujen jazzartistien rytmiryhmiin. Vuosikymmenen puolivälissä hän liittyi pianisti Marian McPartlandin “Hickory House”-klubin trioon, jonka jazzlehti Metronome valitsi 1955 ykkösyhtyeeksi sarjassa “Small Group of the Year”.
Bill Crow oli mukana myös baritonisti Gerry Mulliganin ensimmäisessä kvartetissa ja myöhemmissäkin kokoonpanoissa vuodesta 1959. Myös tenoristi Stan Getzkin hyödynsi hänen taitojaan. Klarinetisti Benny Goodmanin orkesterin basistina Crow oli paljon julkisuutta saaneella Neuvostoliiton kiertueella 1962.
Siitä hän kirjoitti perusteellisen ja todentuntuisen matkakertomuksen kolumneina Jazzletter-lehdessä, “To Russia Without Love”, mistä erityisesti klarinetistin kanssa esiintyneet pitivät. Osia siitä on myös basistin kirjassa From Birdland to Broadway (Oxford University Press, 1992). Se on elämänmakuinen dokumentti jazzmuusikon ammatista miljoonakaupungissa. Kirjan alaotsikko on Scenes From a Jazz Life.
Aikaisemmin, 1990, oli julkaistu hänen mainio 350-sivuinen koosteensa jazztarinoita Jazz Anecdotes. Myöhemmin Bill Crow, paljon maailmaa kiertäneenä, jatkoi avustamalla jazzmuistoillaan muusikoiden Allegro-ammattilehteä. Freelance-soittajana hän on jatkanut esiintymisä vielä tälläkin vuosikymmenellä. Hänen mottonaan on ollut: “Jazz is fun – enjoy it and don’t take it too seriously.”
