THE EMBASSY NEEDS YOU STOP COME BACK STOP EDWARD Tämän sähkösanoman lähetti Edward VIII, Prince of Wales, 1925 New Yorkiin lontoolaiselle kapellimestarille Bert Ambroselle. Tämä oli pari vuotta aikaisemmin jättänyt Bond Streetin hienostohotellin The Embassyn ja aloittanut “Isossa Omenassa” hyvin palkatut musiikkityöt.
Takaisin Lontooseen hän tulikin. May Fair Hotel oli tarjonnut Ambroselle hyvän sopimuksen, jonka mukaan hän sai valita haluamansa muusikot ja esiintyä vapaasti orkestereineen myös radiossa ja tehdä äänilevyjä. Niinpä kapellimestari kiinnitti orkesteriinsa maan parhaat kyvyt. Savoy-hotellissa soittanut “business trumpetisti” Sylvester Ahola tuli ykköstrumpetistiksi ja keskeiseksi jazzsolistiksi, ja pasuunaryhmään liittyi Ted Heath, joka myöhemmin tuli tunnetuksi oman bigbandinsa johtajana.
Juutalaistaustainen Bert (Benjamin Baruch) Ambrose syntyi Varsovassa 1986 ja kuoli 1971. Viulistinuorukainen kasvoi puutteellisissa oloissa Lontoon East Endissä, muutti Yhdysvaltoihin alle parikymppisenä ja ansaitsi elantonsa soittamalla eräässä newyorkilaisessa ravintolaorkesterissa. Palattuaan Lontooseen hän perusti oman suositun tanssiyhtyeensä, ja pian vuorossa oli The Embassy. Sitten oli taas Amerikan matka, Edwardin sähke ja Lontoon Berkeley Squaren luksushotelli May Fair. Sen vihki käyttöön kuningas Yrjö V maaliskuussa 1927.
Ambrose ei ollut varsinainen jazzmuusikko, mutta hän tunsi yleisönsä musiikkimaun ja osasi ennakoida tulevia muotivirtauksia, jazzinkin rytmit. Hän oli johtajana pidetty, sosiaalinen, sulavakäytöksinen ja esikuvana koko orkesterille, joka oli pitkään maan suosituin. Hän käytti myös parhaita sovittajia, tunnetuin heistä Lew Stone, ja orkesterilla oli kaksi laulusolistia. Myöhemmin, vuosina 1937-1940 Ambrosen vokalistina oli kansan rakastama Vera Lynn.
Ambrosen orkesterin tunnussävel oli “When Day is Done”.
Hän oli perustamassa 1937 ja osa-omistaja suositussa yökerhossa Ciro’s Club, mutta soitti edelleen myös May Fairissa. Myöhemmin “society”-orkesterien suosion vähentyessä, Ambrose aloitti esiintymiset Lontoon ulkopuolellekin.
Harvinaisen keikan orkesteri oli tehnyt tosin jo 1931 Cambridgen yliopistolle – Sylvester Ahola oli vielä mukana, mutta nyt edessä olivat kovemmat ajat. Sodan jälkeen, pula-aikana ja sen jälkeen Ambrose joutui supistamaan orkesteriaan ja tottumaan kiertue-elämään. Nuorison musiikkimaku oli muuttunut, Ambrosen soittotilaisuuden vähenivät ja hän joutui sinnittelemään varsin vähäisillä palkkioilla.
Leedsin konsertissa 1971 hän sai halvauskohtauksen ja kuoli pian kaupungin sairaalassa. – Ambrosen musiikkia soitetaan edelleen paljon Britanniassa ja muuallakin englantia äidinkielenään puhuvissa maissa. Australiassa on jopa radioasema, jonka lähetykset liittyvät kiinteästi Bert Ambrosen perinteen vaalimiseen.
