Ensimmäisiä olivat Benny Goodmanin trio ja kvartetti (Teddy Wilson pianistina, rumpali Gene Krupa ja vibrafonisti Lionel Hampton). Pasunisti Tommy Dorseylla oli “Clambake Seven”, Woody Hermanilla “Woodchoppers” ja laulaja Bob Crosbylla “Bob Cats”. Trumpetisti Dizzy Gillespien orkesterin soittajista koottiin 1940-luvun puolessa välissä Modern Jazz Quartetin (MJQ) edeltäjä, vibrafonisti Milt Jacksonin nimeä käyttänyt “The Milt Jackson Quartet”.
Erikoisin näistä "a band within a band"-yhtyeistä oli kuitenkin klarinetisti Artie Shawn (Arthur Arschawsky ) "Gramercy Five". Sen erikoisuus oli 1940-1941-levytyksissä pianon tilalla käytetty ja barokkimusiikkiin tavallisesti liitetty cembalo (engl. harpsichord). Gramercy Five oli Shawn toimiston puhelinvaihteen numero, ja se oli vain levytysyhtye kotipaikkanaan Los Angeles.
Klarinetisti, orkesterinjohtaja ja säveltäjä Artie Shaw (1910-2004) oli loistelias instrumentalisti ja tyyliltään Goodmania rohkeampi, ylärekisteriä suosivampi ja kuitenkin myös lyyriset sävyt hallitseva (esim. "Stardust"). Hän ei oikein viihtynyt viihdyttäjänä eikä hanlunnut mediajulkisuutta, jota aiheuttivat erityisesti hänen monet avoliittonsa mm. Hollywood-tähtösten kanssa.
Ensimmäisen monista orkestereistaan hän perusti 1936, jätti aktiivimusisoinnin 1939, aloitti tekemään uraa kirjailijana ja rakensi klarinetistaan lampunjalan 1955. Artie Shaw muistetaan myös värillisten muusikoiden työllistäjänä. Kuuluisin näistä oli Billie Holiday.
Gramercy Fiven "cembalovuosina" Shaw käytti pianistiaan Johnny Guarnieria. Vuonna 1945 hän kokosi joksikin aikaa Gramercy Fiven uudelleen. Nyt olivat mukana pianisti mm. Dodo Marmarosa, trumpetisti Roy Eldridge ja kitaristi Barney Kessel.
Olli Häme kuvaili osuvasti yhtyettä ja sen soittoa 1949 :"...Vaikka yhtyeen soitto pintapuolisesti kuultuna vaikuttaa eräänlaiselta "salonki-tanssimusiikilta", siinä on valkoisille tanssimuusikoilla harvoin tavattavaa voimaa ja elävyyttä....Tämä musiikki on tyypillistä swingiä. Siinä esiintyy melko paljon riffejä, joiden ansiosta rytmi on helppo saada erittäin yhtenäiseksi" (Rytmin voittokulku). Hämeen arviointi perustui kappaleeseen "Dr. Livingstone I presume".
