Haastattelu ja Oskun juhlista Storyvillessa otetut kuvat johdattivat ajatukseni kahteen äänitteeseen samaisesta armorikkautta ylistävästä laulusta. Kuvissa on nimittäin myös DDT jazzband, jonka tulkinta siitä vuodelta 1983 on upeaa kuunneltavaa. Nalle Nyman ja Fred Andersson soittavat kaksiäänisesti teemaa puhuttelevan intensiivisesti tanakan rytmin tukemana.Mutta tenoristi Juhani “Junnu” Aaltosen joitain vuosia myöhemmin yhdessä urkuri Jouko Kantolan kanssa levyttämä “Amazing Grace” gospel-henkisyydessään on mielestäni paras laulusta kuulemani instrumentaaliversio. Modulaatioiden myötä ja äänen voimakkuuden samalla kasvaessa tunnelma tihentyy säkeistö säkeistöltä. Saksofonin äänikin muuntautuu jopa “free-saundiin” pelastuksen sanoman julistuksessa. Junnun tulkinta hymnistä on harras, mestarillinen ja monumentaalinen.
Ensimmäisen kerran kiinnitin huomion tähän melodiaan kauan sitten Edinburghissa, Skotlannissa. Se oli ja on edelleen näyttävän Military Tattoo-shown päätösnumero – kollektiivinen iltarukous. Pimeässä illassa, kun valaistus on sammutettu, monituhatpäinen yleisö hiljentyy kuuntelemaan linnan tornin huipulta kuuluvaa säkkipillin soittoa. Siellä valonheittimen kiilassa yksinäinen skottiasuinen musikantti esittää rakastetun “Amazing Grace”-hymnin soolona. Vaikuttavaa!
Laulun sepitti jouluna 1772 englantilainen kirkkoherra John Newton, entinen orjien kuljetukseen erikoistunut ja Kuninkaallisessa Laivastossa palvellut meriupseeri. Se julkaistiin 1779 ja siitä tuli nopeasti suosittu molemmin puolin Atlantia. “Amazing Grace” sai uutta ulottuvuutta 1960-luvulla, jolloin siitä tuli tärkeä myös vapauden ja ihmisoikeuksien kannattajille. Sitä esitettiin aluksi ajan tavan mukaisesti monillakin sävelmillä, mutta vakiintui sittemmin toisintona laulusta “Columbian Harmony” ja julkaistiin painettuna 1835, paremmin tunnettu nykyään nimellä “New Britain”. Säveltäjää ei tunneta, mutta hän lienee ollut skottilainen tai irlantilainen, ja melodian asteikkokulun pentatonisuus, viisisävelisyys onkin sopiva säkkipillille. Sitä soittajat voivat värittää improvisoimalla korukuvioita ja laulajat tuottamalla melismoja, tavuttamalla sanoja koristeäänin. Tästä hieno esimerkki on Aretha Franklinin 1972 tulkinta, joka on hänen gospel-albumillaan ja jonka nimi myös on “Amazing Grace”.
Armorikasta ja hyvää joulua toivottaa tämä skribentti kaikille jazzrytmitläisille.
“Amazing graze, how sweet the sound/ That sav´d a wretch like me! I once was lost, but now am found/ was blind, but now I see.”