Eräs jazztuttavani lähetti minulle taannoin kiintoisan cd-koosteen: Jerome Kernin (1885-1945) “All the Things You Are” yli kymmenen huippupianistin soolo- tai yhtyetulkintana eri aikakausilta. Mukana levyllä ovat mm. ruotsalainen Bengt Hallberg (Helsingin Kauppakorkeakoulun konsertista 1953 tallennettu), Art Tatum, Oscar Peterson ja Bill Evans.
Kun edesmennyt Erik Lindström piti joskus ammoin Albertinkadun “Mäyränkolossa” basisteille workshop-illan, hän soinnuista puhuessaan nosti juuri tämän sävellyksen keskeiseksi harjoittelukohteeksi. Se edustaa kiintoisaa virstanpylvästä jazzohjelmiston kehityksessä. Toisin kuin tavanomaiset “Tin Pan Alleyn” aaba-rakenteiset rallit, “All the Thing…” (As-duuri) on neljä tahtia pidempi ja kiertää eri sävellajeissa. Komea versio siitä syntyi myös Toronton Massey Hall-konsertissa keväällä 1953, jolloin Dizzy Gillespian ja Charlie Parkerin pianistina soittanut Bud Powell väritti sen sointukulun äärimmilleen. Teeman introksi Dizzy on lisännyt vielä kahdeksan tahtia, jotka kuuluvat nyt kiinteästi jazzyhteyksissä tähän lauluun.
“All the Things…” on Kernin 1939 säveltämästä operetista Very Warm for May (sanoittajana Oscar Hammerstein). Hän oli hyvin tuottoisa säveltäjä, ja ennen Amerikkaan muuttoaan hän oli opiskellut musiikkia Saksan Heidelbergissa. Uudessa kotimaassaan hän työskenteli sekä New Yorkissa että Hollywoodissa ajan parhaiden sanoittajien kanssa. Hän omaksui vaikutteita eri musiikkityyleistä ja oli säveltäjien George Gershwinin ja Richard Rogersin esikuva. Jazzstandardeiksi ovat nousseet myös Kernin teemat “Smoke Gets in Your Eyes”, “Yesterdays” ja “Long Ago and Far Away”. “All the Things…” on puolestaan ollut sointupohjana lukuisille moderneille jazzteemoille: “Bird of Pradise” (Charlie Parker) “Getting Together” (Charles Mingus), “Jahbero” (Tadd Dameron), “Prince Albert” (Kenny Dorham)…
Kappaleen funktionaalista harmoniasta ovat monet tutkijat olleet kiinnostuneita. Meillä Mikko Toivanen on väitöskirjassaan (Jazz luonnollisena systeeminä, Jyväskylän yliopisto, 2000) käsitellyt taas ikivihreän sävellajisuhteita, niiden “kenttää” tai “kuvaa” semiootisesta tutkimuskulmasta.