Farney on jostain syystä jäänyt unholaan monelta harrastajalta, vaikka hän oli aikoinaan eräs Brasilian suosituimmista artisteista.
Dick Farney imi jo varhain vaikutteita Usan puolelta, josta hän kuunteli erityisesti jazzartisteja.
Hänen eräs menestyneimmistä levytyksistään oli vuodelta 1946 oleva “Cobacabana”. Kyseistä esitystä pidetäänkin eräänä bossa novan esiasteena ja siltä se kuulostaakin. Upea esitys.
Toisen maailmansodan jälkeen Dick sai sopimuksen Usaan ja NBC yhtiön radio-ohjelmiin, joissa hän työskenteli mm. Nat King Colen, Dave Brubeckin ja Bill Evansin kanssa. Tässä vaiheessa voikin jo todeta, että hänen pianistin taitonsa, upean lauluäänen lisäksi oli jo huipputasoa.
Laulajista esikuvinaan, Dick itse piti Bing Crosbya ja Frank Sinatraa, joista varsinkin ” vanha sinisilmä” oli se, jonka kanssa alkoi kilpailu suosiosta Latinalaisessa Amerikassa. Kiinnostus Sinatraan oli niin voimakas, että hänen kotiinsa perustettiin Sinatra-Farney Fan klubi, johon jäseneksi päästäkseen piti osata, joko soittaa, tanssia tai laulaa erinomaisesti.
Samalla kun tuota fanklubia ylläpidettiin, Dick kiinnostui intohimoisesti Stan Kentonista ja Lucio Alvesista, joka taas oli Farneyn kilpailija Brasiliassa. Kun samassa fanijoukossa olivat myös Joao Donato, Dolores Duran, Bebeto ja Luiz Eca, niin he kaikki olivat kirjaimellisesti “Bossa Novan lapsia”.
Yhteistyö maineikkaan Tom Jobimin kanssa alkoi 1954 ja kappaleella "Tereza Da Praia" eli suomeksi " Rantojen Teresa" , joka oli valtaisa menestys Brasiliassa. Tuon kappaleen sanotaan olleen Dickin uran kohokohta.
Ikäänkuin, se, että hän oli suvereeni bossa nova ja lattari tulkki sekä mestaripianisti, ei olisi vielä riittänyt, hän alkoi myös soittamaan jazzia levyttäen 1955 kvintettinsä kanssa levyllisen George Shearing soundiin tukeutuen. Yhtyeen muut jäsenet olivat Nestor kitara, Silvio vibrafoni, Galhardo basso ja Anestaldo rummut. Nuo taiteilijanimet tuovat mieleen ennemminkin Brasilian jalkamaapallojoukkueen kuin jazzorkesterin, mutta väliäkö sillä, yhtäläisiä virtuooseja kaikki.
Nuo levytetyt kappaleet löytyvät ainakin cdltä " The eternally stylish Dick Farney" Cherry Red Records ACMEM 109cd, vuodelta 2007. Samainen cd sisältää myös 1956 levytetyt kvartettikappaleet, kuten myös jo edellä mainitun " Cobacabana" esityksen vuodelta 1946 ja monta muuta hienoa kappaletta. Tuo cd on ollut ainakin vielä saatavissa, mutta se ei liene sitä kauaa.
Jälleen kerran pitää mainita myös ehtymätön aarreaitta You Tube ja sieltä löytyvät Dick Farneyn sekä jazz- että lattariesitykset ja monta livejuttuakin. Ensimmäisen kerran, kun kuulin hänen esittämänään "Tenderly" ikivihreän, mielleni tuli, että mikäs Sinatra levy tämä on, kun en sitä tunnistanut. No, eipä kyseessä ollut kukaan muu, kuin Mr. Farney ja todella hyvin, hyvin Sinatramaisesti laulettuna. Kun kuuntelee noita hänen englanniksi laulettuja kappaleita, niin moni muukin menee varmasti "halpaan".
Wikipediasta löytyy discografia sekä http://www.slipcue.com/music/brazil/farney.html on hyvä saitti yleisesti. Kannattaa tutustua.
Levyjäkin varmasti vielä löytyy, jos niitä haluaa, ainakin ulkomailta ja verkkokaupoista kannattaa etsiskellä. Lataamallakin on jotain saatavilla.
