Matt Dennis eli Matthew Loveland Dennis 11.02.1914 – 21.06.2002
Hieno pianisti ja säveltäjä, jonka kynästä on lähtöisin monta evergreeniä, kuten ”Angel eyes”, ”Everything happens to me”, ”Let’s get it away from it all”, ”Violets for your furs” jne, jne. Sanoittajana toimi usein Tom Adair.
Matt Dennisin ensinmäinen yhtye oli 1933 Horace Heidtin kokoonpano, jossa Matt lauloi ja soitti pianoa. Myöhemmin hän perusti oman yhtyeensä , jossa laulajana oli Dick Haymes.
Tommy Dorsey palkkasi Mattin orkesteriinsa 1940 sovittajaksi ja laulujen tekijäksi. Tuolta aikakaudelta on peräisin 14 kappaletta, joista suurin menestys oli ”Everything happens to me”, jonka nuori Frank Sinatra lauloi Dorseyn kanssa. Sitten Matt meni ilmavoimiin ja vietti siellä lähes neljä vuotta, jonka jälkeen hänet palkattiin Tom Adairin kanssa Dick Haymesin radio-ohjelmaan.
Matt itse levytti kuusi albumia, joista neljä on julkaistu cd-formaatissa. Ne ovat olleet huikeissa hinnoissa, varsinkin japanilaispainokset ja ovat yhä kohtalaisen harvinaisiakin. Jasmine kuitenkin julkaisi 4 albumia, (JASMINE Records ”Welcome Matt” JASCD 697) kahdella cd:llä äskettäin ja tuo tupla-cd kannattaa kyllä hankkia, niin kauan, kun sitä vielä saa. Se on loistava. Siitä puuttuu ainoastaan ”Play melancholy baby” vuodelta 1956, mutta se on vielä ollut myynnissä erikseen, ainakin Amazonilla.
Tuo Jasmine julkaisu pitää sisällään seuraavat albumit” ” Plays and sings” ( 1958), ”The songs of Rodgers and Hart” ( 1955), ”Dennis, anyone ?” ( 1955), “Welcome Matt Dennis” ( 1959). Niistä saa hyvän kokonaiskuvan Mattin uralta ja siitä, kuin hienoa musiikkia hän teki.
Yhdellä lp:lla on mukana hänen tuleva vaimonsakin, Virginia ” Ginny” Maxey, joka on tuttu myös lauluyhtyeestä; The Modernaires ja lukuisista muista kokoonpanoista. Hän ja Matt olivat aviossa liki 50 vuotta.
Pianistina Matt on virtuoosi, laulajanakin hieno. Toki moni varmaankin vierastaa hänen kohtalaisen voimakasta vibraattoa (itsellenikin se aiheutti aluksi ongelmia…), mutta hyvin laulu toimii musiikin kanssa. Vaikea lähteä arvioimaan, mikä noista neljästä on paras, mutta omasta mielestäni se on ”Dennis anyone”, jossa mukana soittaa Alvin Stoller; rummut, Bill Pitman; kitara ja Ray Leatherwood; basso. Siinä on hyvin rento ja svengaava tunnelma, ja onhan siinä kappale ”Relax”, joka on eräs kaikkein svengaavin esitys, mitä olen koskaan kuullut.
Jutun lopussa videoklippi , missä Matt ja Hi Lo’s lauluyhtye esittävät ko. kappaleen tv ohjelmassa. Muutenkin tuo kyseinen albumi lienee ollut perustana, ainakin eräänä niistä, esimerkiksi John Pizzarellin tuotoksille.
Eli, jos Matt Dennis ei ole vielä tuttu, nyt on aika tutustua.
