Vibrafonisti Jukka Haavisto julkaisee ensimmäisen soololevynsä 91 vuoden kypsässä iässä. Vuonna 2010 Haaviston 80-vuotisjuhlien kunniaksi äänitetty sessio näkee vihdoin päivänvalon 13. toukokuuta CD:nä ja 10-tuumaisena LP:nä!
Jukka Haaviston johdatteli alunperin musiikin taianomaiseen maailmaan Hohner-huuliharppu, jolla hän soitti ensimmäisen keikkansakin. Huuliharpun Jukka sai joululahjaksi ollessaan yhdeksänvuotias.
Samana talvisotamme joulunpyhänä kotiin tuli musertava tieto: Jukan luutnantti-isä Yrjö oli saanut surmansa kranaatti-iskussa Taipaleenjoella. Perheen elämän oli kuitenkin jatkuttava, ja musiikillisesti ilmeisen lahjakas poika onnistui parin vuoden kuluttua ylipuhumaan Senja-äidin ostamaan perheeseen käytetyn haitarin. Hankinta oli Cyclop-merkkinen, ja sen basso- ja diskanttikoskettimet oli kiinnitetty palkeisiin hakasilla.
Jukka ei unohda koskaan noloa hetkeä, kun koulukonventissa haitarin hakaset pettivät kesken riemukkaan parimarssisvengin. Kyklooppi korjattiin, ja Jukka kehitteli soittotaitoaan ahkerasti. Hänen mukaansa jossain vaiheessa asuintalon porraskäytävän ilmoitustaululle Kauhavalla oli ilmestynyt lappu, jossa luki: ”Haitari ostetaan – mieluiten tästä rapusta”.
Uskokoon tarinan ken haluaa, mutta Jukan soittovimma vain kasvoi, ja ensimmäisen hääkeikkansa hän heitti vuonna 1942 kunnioitettavassa 12 vuoden iässä. Tosin ohjelmisto oli vielä tuolloin niin kapea, että Emma-valssikin jouduttiin esittämään kolmesti.
Musiikille kysyntää oli myös Pohjanmaan painikilpailuissa, joissa nuori hanuristi peitteli terhakkaasti molskilta kantautuneita painijoiden henkilökohtaiseen ilmanvaihtoon liittyviä ääniä. Lapsuuden ja nuoruuden kokemukset vaihtuivat luontevasti Jukan aikuistuessa ammattitaitoisen keikkamuusikon elämäksi. Hän kierteli siviilityönsä ohella vuosia maita ja mantuja eri kokoonpanoissa – muun muassa Henry Theelin säestäjänä.
Myös soitinten kirjo monipuolistui, kun Jukka perehtyi myös trumpetin ja vibrafonin saloihin. Tanssimusiikin ohella ohjelmistoon tuli luontevasti myös jatsi ja erityisesti amerikkalainen swing. Muusikon uran orkestereita olivat muun muassa Happy Swing Band, Jukka Haavisto Band ja Haavisto Swingers.
Sittemmin musiikkineuvoksen arvonimellä palkittu Jukka ja hänen vaimonsa Ulla ehtivät viettää parin vuosikymmenen ajan syksyjä Espanjan Aurinkorannikolla, jossa Jukka oli suomalaistaustaisen Andalusia Swing Bandin kantavia voimia. On vaikea unohtaa sitä onnea ja ylpeyttä, jota hän tunsi seisoessaan lavalla orkesterinsa keskellä.
Myös huumoripitoiset välipuheet kuuluivat asiaan, ja ne tuohon aikaan enimmäkseen vibrafonin soitolle omistautunut muusikko hoiti suvereenisti. Mieleen on moninaisilta yhteisiltä ulkomaanmatkoiltamme painunut myös Jukalle ominainen piirre: Hän antoi aina katusoittajille rahaa – soiton laadusta riippumatta. “Täytyyhän kollegoita auttaa…”.
Jukka esiintyi viimeisen kerran julkisesti helmikuussa 2020 omistauduttuaan intohimoisesti musiikille peräti 80 vuotta – ja vetäen kaikki keikat täydellä tunteella! Uran kesto ja laatu hakevat vertaistaan suomalaisen musiikin historiassa.
Teksti: Kari Lumikero, Jukka Haaviston pitkäaikainen ystävä ja miltei päivittäinen keskustelukumppani
*********************************
Jukka Haavisto: vibrafoni
Timo Seppänen: kitara
JP Virtanen: piano
Pekka Lehti: basso
Janne Haavisto: rummut
Äänitys: Risto Hemmi, Finnvox
Miksaus: Janne Haavisto
Masterointi: Jp Mönkkönen, Instant Audio
Kannen kuva: Pasi Rytkönen
Kannen suunnittelu: Mika Liikari, StriKing Design
