Kollektiivi Mikko Innanen, Ville Herrala ja Joonas Riippa sai vieraakseen Juhani Aaltosen ja tuloksena oli hiljattain julkaistu levy PLOP & JUNNU. Siinä yhtyvät kolmikon mitään kunnioittama musiikillinen röyhkeys ja Junnun hienostuneisuus. Varsin mainio sekoitus.
Olen ollut Innasfani ja iloinnut hänen erilaisista projekteistaan siitä lähtien, kun hän energiaa puhkuen sai uneliaan jamiporukan menoon vuosikymmeniä sitten vanhalla Jumo-klubilla. Hänellä on keksijän luonne ja soturin rohkeus. Kaiken lisäksi hänestä on kehittynyt oiva multi-instrumentalisti. Hänellä on lukematon määrä bändejä, joissa temmeltää ja hän myös levyttää oman levy-yhtiönsä kautta.
Näistä projekteista melkeinpä riiviömäisin on PLOP, suomeksi ”pulahtaa, molskahtaa, rojahtaa”. Siinä kaikki tapahtuu, sattuu, huolettomasti kuin vahingossa noin vain. Innanen, Herrala ja Riippa, toimivat kaikki myös säveltäjinä. Kollektiivi improvisoi välillä tyylillä, välillä rienaavan tyylittömästi. Yltiöpäisyys on hauskaa ja energiaa irtoaa jokaisesta solusta.
Itse olen nauttinut bändin kaikkien raja-aitojen kaatamisesta, kaikkien sääntöjen rikkomisesta ja suoranaisesta anarkiasta. Ohjeet, lait ja tavat paiskataan roskakoriin, kuria ja järjestystä vastustetaan. Pitkää nenää näytetään ja ilkutaan kaikille pikkusieluisille byrokraateille ja kaiken maailman saivartelijoille. Joo, mutta tuotteesta tulee mielettömän innostavaa ja hauskaa.
Kun nyt PLOP: iin liittyi Junnu Aaltonen, ryminä on mielestäni hieman rauhoittunut, seestynyt ja hienostunut. Silti tämä yli kahdeksankymppinen vaari ei ole kalkkis, vaan tuo nyt freesiä verta musisointiin. Välillä musiikki on hiljaista ja kaunista, koko ajan taidokasta, herkkää jopa surumielistäkin. Itse asiassa tämä levy saattaa olla PLOP:in rauhallisimmasta päästä.
Sen verran jytinää on jäljellä, että lapsenlapsemme Vili (6) ja Manu (4) ryhtyivät levyn soidessa tekemään tarmokkaasti omaa musiikkiaan. Pojat hakivat nurkasta ukin kitaravahvistimen mikkeineen ja haalivat asunnostamme kaikki mahdolliset rytmisoittimet keskelle lattiaa. Pikkurumpuja, marakaseja, kastanjetteja ja kaksi nokkahuilua. Keittiöstä löytyi vielä pari kattilaa piestäviksi ja pari partiopilliä puhallettaviksi. Uutta musiikkia alkoi syntyä. Vaikuttaa siltä, että pojatkin olivat diganneet PLOP:ia.
Mikko Innanen – altto-, sopraniino- ja baritonisaksofoni
Juhani Aaltonen – tenorisaksofoni ja huilu
Ville Herrala – kontrabasso
Joonas Riippa – rummut
1. Letter to Han (Innanen)
2. Totnoy (Herrala)
3. 11%+ (Riippa)
4. Who Nation-state Isn’t
5. Crispy Höst
6. Alasumu
7. 070520
8. Yeah, Gary!
9. Täysistunto
10. 2+1
11. Saareke, kyllä vain
Fiasko Records FRCD-103
Julkaistu 3.4.2022
Tuottaja: PLOP
