Dunya
Omakustanne
Nyt kilkuttaa ja kalkuttaa kunnolla… siis runsaammin kuin nuoruuden dagens efter -aamuina. Kilke on paljon kirkkaampaa ja useilla kanssakilkkuttimilla varustettua. Siihen liittyy myös kirkasäänistä laulua. Pääosin mustan maanosan tarinoita… suomeksi.
Asialla on länsiafrikkalaisen musiikin rytmejä ja lauluja esittävä Zamburu. Ehta suomalainen yhtymä, joka on jo vuodesta 1992 esittänyt moisia sävelmiä. Sen iskuvoima perustuu massiiviseen lyömäsoittimistoon. Eli kyseessä on lyömäsoitinorkesteri, siis djembe- ja sabarrummut, dundun sekä balafonit. Mikin useampana kappaleena 11 naisen ja yhden uroksen voimin.
Tuo miespuolinen on Olli Penttilä, joka aikoinaan Nakkilan yhteiskoulussa perusti Zamburun. Osa alkuperäisitä soittajista on edelleen ruodussa, mutta mukaan on vaihtunut myös nuorempia oppilasvuosikertoja.
Levy noudattelee pitkälti länsi-afrikkalaisia perinteitä. Ainoastaan suomalainen kliineys tekee siitä erilaisen. Rumpaloinnin suhteen mennään kuin armeijan tahtimarssin sääntöjen mukaisesti, jolloin sujuva alkuperäisyys häipyy osin jonnekin. Kappisaapas kopsuu pehmeän tanssahtelun sijaan…
Tuota korostaa vielä jotenkin liian skarppi ja terävä äänitekniikka, joka saa soiton että instrumentit kuulumaan väliin liian kovana ja terävänä. Valitettavasti.
Edellämainittu ei kuitenkaan vie mihinkään sitä tosiasiaa, etteikö homma toimisi musiikillisesti muuten hyvin. Yhteensoitto ja harmonia toimivat mukavasti. Kunkin kappaleen omanlainen monotoninen rytmikkyys hakkaa väkisinkin sielun sopukoihin. Jopa kyllästymiseen saakka.
Laulu on perinteistä kaunista suomalaista nais- / naiskuoro-osaamista. Eli siitäkin puuttuu paljolti se afrikkalaisuus. Mutta nyt kuitenkin tarinat tulevat selvällä suomenkielellä. Kai sekin osaltaan vie aitouden tunnelmaa, mutta toisaalta tuo lisäansiota sanoituksen ymmärtämyksen myötä.
Tämä kokonaisuus ei ole jazzia, vaan Africa-Nakkila sekoitusta. Erilaista ja omanlaistaan sellaista. Varmastikin tyylisuunnan ystäville maistuvaa herkkua.
Erikoinen lyömäsoitinorkesteri… omien rytmipolkujensa kulkija. (OR)
Aino Knihti– djembe, voc
Anna Pentikäinen– djembe, dundun
Asta Koskinen– djembe, balafon, dundun
Emma Saarteinen– djembe, dundun, balafon, voc
Johanna Teinilä– djembe, balafon, dundun
Marja Koskela– djembe, balafon, dundun, voc
Miia Hietapakka– djembe, dundun
Noora Kyynäräinen– djembe, balfon, shaker
Olli Penttilä – djembe, dundun, bass
Sari Neuvonen– djembe, dundun, bombolon, voc
Satu Harjunen– djembe, balafon, shaker
Tiina Hallivuori– djembe, voc
Recorded and mastered in Musiikkihuone Aki Peltonen, Pori 2018 -2019
1. Soli 4:26
Initiaatioriitteihin alun perin liittynyt rytmi. Erityisesti nopea versio Solista on tanssijoiden suosiossa
2. Kalabate 5:01
Mandinkankielinen laulu, jossa vanhempi ikäpolvi kauhistelee nuorison käytöstä. (Suom. sanat Maarika Autio)
3. Mandiani 3:13
Malinkerytmi erityisesti nuorille esipubereetti-iässä oleville tytöille
4. Daouda sane 5:46
”Lohikäärmeellä on saervet, mutta se ei niillä pistä” Vertauskuvallinen laulu Casamanten alueelta. Laululla on lievitetty kipua initiaatioriiteissä
5. Lamba 4:23
Djelidon eli jalien muusikkosukujen tanssi, rytmi ja laulu ”Luoja on määrännyt soittajasuvut soittamaan”
6. Jarabi 5:24
Mandingojen modernimpi rakkauslaulu. Kertoo siitä. että sydänsuruihin ei löydy lääkettä apteekin hyllylyä.
7. Soko 3:18
Alun perin Malinke-kansan rytmi Guineasta, liittynyt initaatioriitteihin. NYykyään suosittu tanssi ja rytmi kaikenlaisissa juhlissa.
8. Toubaca 6:00
Laulu nuoren naisen valmistautumisesta häihin. (Suom. sanat Maarika Autio / Aino Knihti
