Live At Vilnus Jazz Festival
NoBusiness Records NBCD 68
No niin, tässä sitä ollaan taas elämän totuuksien äärellä. Rankkaa ……rankkaa, kaikki irti meiningillä, juuri niin. On kuin kuuntelisi elämän ja kuoleman välistä taistelua. Rämäpäät vastakkain. Amerikkalaisen veteraanirumpalin William Hookerin ja liettualaisen ”kaikki tai ei mitään”-saksofonistin Liudas Mockūnasin improvisoitu kaksinkamppailu äänitettiin Vilnan jazzfestivaalilla jo lokakuussa 2013 suorana toimintana. Levykin on ilmestynyt jo 2014, mutta käsiini se tupsahti vasta nyt. Tästä olen tietenkin innossani. Näin rankkaa meininkiä ei ole taas tullutkaan kuunneltua hetkeen aikaan. Se on niin kuin päätä irti revittäisiin, vapaata pudotusta ilman laskuvarjoa kaiken aikaa.
Neljän pitkähkön kappaleen yhteistuotos on yli 50 minuutin pituinen. Monelle se on mitä todennäköisimmin ajallisesti sietämätön kokemus, mutta siitä on silloin irtauduttava ja painettava ovi kiinni ulkopuolelta. Asiaan vihkiytyneet voivat jäädä paikalleen ja puristaa irti kaiken mahdollisen räävittömän raastavan äänivyöryn mitään siitä poisjättämättä tai siihen lisäämättä. Nautintonsa kullakin, mutta periksi ei anneta.
ID kasvaa vähitellen, nousee hiljaisuudesta kuin talviuntaan lopetteleva karhu. Pienten pehmeiden symbaalihelistelyjen kautta ääni nousee ja nousee saksofonin epämääräisen ravistelujen ja kylmän kalvakkaan karkean rakeisen ääniraasteen lisääntyessä. Symbaalien iskut tihenevät ja kovenevat. Sitten ovat jo rumpujen kalvot koetuksella. Töminät ja kolinat kasvavat, iskut syvenevät ja kiihtyvät, William Hookerin tulittaessa omaa räimekalustoaan. Huuto päästää Liudas Mockūnasin tenorin irrottelemaan omaa hyytävää tykitystään patteriston kiehuessa vieressä.
Kaoottinen inferno pääsee valloilleen, hallitsematon epäjärjestys ja sekasorto alkavat huimata, mutta ennakkoluulottomat luupäät jatkavat omaa horjumatonta eläimellistä möyrintää. Matalalla räyhäten Liudas kiehuttaa saksofoniaan äärirajoille ja taivaanranta alkaa tummentua ennakoiden pahaenteisesti raivoavan tornadon tuloa. William takoo pellit metallimassaksi minkä ehtii, ne alkavat sulaa ja valua laavan lailla pitkin lattiaa. Hyökkäys on paras puolustus he tuntuvat ajattelevan, mutta uhkaavaa salamointia ei tulekaan ja pelit alkavat yskiä, kunnes lopettavat toiminnan 17 ja puolen minuutin kohdalla.
Suoranaisesta järkytyksestä toivuttuaan ja kuumentuneiden soittimien jäähdyttyä IDEA avaa uudet portit ja tehokkaat ultrajuoksijat lähtevät toiselle etapille, minkä pitäisi olla ajallisesti nelisen minuuttia lyhempi. Pellit kolahtelevat taas pienessä liikkeessä ja virvelin kalvo saa keppiä. Saksofoni hakee omaa uomaansa rumpujen tahtia hakien. Toisiaan seuraten ja vainuten liikkumavaraa tuntuu löytyvän ja kohta kahakka on valmis. Yhteinen väylä on löytynyt ja tuskainen puristus leviää saksofonin vapaaohjelman kiihtyessä. Paine purkautuu hetkeksi ja kaksikko hakee uutta voimaa seuraavan väylän läpäisemiseksi hiljaisella yhteisellä rukoushetkellä. Väylä näyttää olevan vapaa edessä, on loppukirin aika. Tuskainen tuuttaus herää eloon, pannut ja pellit kolisevat, kiehtovan päätön äänimassa vyöryy järkkymättömästi kohti päämäärää ja maaliviivan ylitettyään syntyy hiljaisuus, taival on päätöksessään.
Seuraava pätkä IDEAL on taas vartin mittainen, aikarajan puitteissa siitä pitäisi selviytyä, kiviset polut, pahaenteiset juurakkokannot, hankalat nousut ja laskut ovat edessä haasteellisina esteinä. Siispä luupäät yhteen ja ennakkoluulottomin mielin matkaan. Sietokyky on kohdallaan, ei huolen häivää, antaa mennä vain. Rumpujen rauhallisella taputtelulla lähdetään liikkeelle. Naputus ja naksutus hakevat omaa sopivaa polunpätkää, symbaali helähtää, kerran jos toisenkin ja koputukset kiirehtivät juoksuttamaan saksofonia edessä aukeavalle hiekkaiselle uralle. Innostus kohoaa ja vyörytys saa hirveän kipinän, rynnivä loikka alkaa kehittyä, voimantuotto yltyy ja paksuuntuu. Väylällä olevat esteet saavat kipinät kuitenkin sammumaan hetkeksi. Huudahdukset rumpujen takaa on merkki, että nyt otetaan ohjakset tänne symbaaleiden kovakouraisella käsittelyllä. Kun pahin este on ohitettu, syntyy hiljainen hengähdystauko, mistä toivuttuaan saksofoni alkaa taas oman jauhamisen, juoksutukset kiihtyvät ja hiljenevät vieden matkaa poukkoilen eteenpäin. Loppu alkaa häämöttää. ”Loikkari” päälle, on helpottavaa päästä mukavuusalueelle ja loppumatka tuntuukin jo kevyeltä. Liidellen kuin riemusaatossa, särisevää vuoropuhelua varovaisesti ylläpitäen, äänihyrrä vierii spurtaten ryminällä kohti maalinauhaa. On laskeuduttu hengästyneenä, mutta riemua tuntien, järven auvoiseen lahdenpoukamaan.
Olemme jo voiton puolella, edessä on vain pieni seitsemän minuutin intervallirykäisy IDOL, eiköhän siitä vielä selvitä. Liudas on siirtynyt taiteilemaan sopraanolla. Kimakan viiltävät äänet liekittävät kiukkuisia välihuomautuksia Williamin kovalla paineella toimivaan raadolliseen ruutitynnyriin. Sekasortoinen rähinä pääsee valloilleen tuhoavalla voimalla. Kaksikko saa riivaajat esille koloistaan ja siitä syntyy karmea metakka ja tappelu. Tuntuu kuin irtopäät lentelisivät kammottavana hyörinänä tuholaisten käsiteltäviksi. Siihen se maitohappoveto veto päättyi yhtä nopeasti kuin oli alkanutkin.
William Hookerin ja Liudas Mockūnasin räväkkä näytös improvisoidun esityksen toimintatavoista, muodoista ja erilaisista mahdollisuuksista antaa miettimisen aihetta. Mielipiteiden vastakkainasetteluille on varmasti paljon tilaa. Tuskin tällaisesta esityksestä löytyy kuitenkaan keskitien kulkijoita, sitä jaksaa kuunnella tai sitten ei, jokaisen on itse päätettävä oma linjansa. Kannut kuumenevat ja töötti raikaa joka tapauksessa, joten voihan sen ottaa vastaan vaikka huumorimielellä. (JKi)
William Hooker: rummut, Liudas Mockūnas: sopraano-, alto- ja tenorisaksofoni,
Äänitys: Arunas Zujus, live-äänitys, Vilnus Jazz Festival, 11.lokakuuta 2013. Miksaus: Arunas Zujus ja Liudas Mockūnas, MAMA Studios. Masterointi: Arunas Zujus. Kuvat: Vytautas Suslavicius. Kannen graafinen suunnittelu: Neringa Zukauskaité. Julkaistu: 2014
1. ID 17:27
2. IDEA 13:13
3. IDEAL 15:28
4. IDOL 7:14
Kaikki kappaleet ovat yhteisesti improvisoituja
Kokonaiskesto 53:36
