Viime vuoden TUM-festivaalin kohokohta oli mielestäni trumpetisti Wadada Leo Smithin ja rumpali Louis Moholo-Moholon osuus, mistä Youtubessakin on nähtävissä näytteitä. Yllättävää kyllä nämä pitkän linjan muusikot soittivat tuolloin Helsingissä ensimmäistä kertaa yhdessä, vaikkakin kummankin urat ovat risteilleet jo vuosikymmeniä samankaltaisissa kuvioissa. Onneksi TUM tallensi myös levylle heidän yhteistyötään. Järkevää oli myös tehdä äänitys kunnon studiossa, jolloin soiton pienetkin nyanssit pääsevät hyvin kuuluville.
Bluesin ydinalueella Mississippin Deltalta kotoisin oleva Smith aloitti uransa paikallisissa blues-yhtyeissä, jatkoi soittamistaan armeijassa ja muutti Chicagoon 1960-luvun lopulla. Chicago oli tuolloin uuden free-henkisen jazzin keskus siellä kukoistaneen ACM-liikkeen ansiosta. Tuolloisia soittokumppaneita olibay mm. Anthony Braxton ja Leroy Jenkins. Siitä lähtien Smith työskennellyt lukemattomien avantgarde-soittajien kanssa ympäri maailmaa hyvinkin erilaisissa kokoonpanoissa.
Louis Moholo-Moholo taas on kotoisin Kapkaupungista, missä jazz kukoisti erityisesti monirotuisessa, mutta 1960-luvulla brutaalisti hävitetyssä District Six-kaupunginosassa. Moholo aloitti muusikkouransa big band-muusikkona 1950-luvulla liittyen 60-luvun alussa Chris McGregorin Blue Notes-yhtyeeseen, jonka kanssa tuli Eurooppaan 1964. Hän oli mukana McGregorin Brotherhood of Breath- kokoonpanossa muiden eteläafrikkalaisen muusikoiden, mm. trumpetisti Mongezi Fezan ja altisti Dudu Pukwanan kanssa. Hänkin on soittanut myös monien kokeellisten muusikoiden, mm. Cecil Taylorin ja Evan Parkerin kanssa.
Siten ei olekaan mikään ihme, että näiden kahden kokeneen improvisoijan yhteistyö toimii hyvin. Levyn saatesanoissa Bill Shoemaker tuo esille afrikkalaisen griot-perinteen, jossa griotit kertovat tarinoita laululuilaan ja soitollaan. Tarinoilta nämä levyn esitykset kuulostavatkin. Useimmat tarinoista ovat sävyiltään hienovireisiä, selvin poikkeus on abstraktia ekspressionismia edustaneelle taidemaalari Jackson Pollockille omistettu numero, jossa on Jacksonin maalaustapaa heijastelevia musiikillisia purskeita.
Soitossaan Smith käyttää paljon pitkiä ääniä, joiden taustalle Moho-Moholo luo elävän ja jatkuvasti muuntuvan melodisen rumputaustan. Hänen dynamiikaltaan hienosti hallitussa soitossa ei ole tarpeetonta kolistelua, vaan jokainen fraasi täydentää Smithin trumpettia. Tällainen kahden muusikon pitkälti improvisoidun dialogin ylläpitäminen kuulijaa kiinnostavana vaatii soittajilta niin mielikuvitusta kuin osaamista. Smith ja Moholo-Moholo omaavat nuo kyvyt.
Viime talvena täällä käynyt Tomasz Stanko kertoi tehneensä aikanaan Edward Vesalan kanssa Stanko mielestä erittäin hyvin onnistuneen, mutta edelleen julkaisematta olevan duo-äänityksen. Olisikin mielenkiintoista kuulla miten tämä eurooppalainen pari vertaantuisi Smithiin ja Moholo-Moholoon. Kuuleko TUM?
Wadada Leo Smith (trumpetti. perkussiot), Louis Moholo-Moholo (rummut, perkussiot, ääni)
Äänitys: Sukki Jääskä, Master Recording, Espoo 6.2.2011. Miksaus ja masterointi: Henrik Otto Donner ja Janne Malén, DER, Tammisaari. Tuotanto: Petri Haussila
1. Moholo-Moholo/Golden Spirit (Smith)
2. No Name In the Street, James Baldwin (Smith)
3. Jackson Pollock – Action (Smith & Moholo-Moholo)
4. Siholaro (Moholo-Moholo)
5. Ancestors Parts 1-4 (Smith & Moholo-Moholo)
