Visa Haarala & Mika Huusari
HHCD17
Nyt astutaan tämän levyn myötä yhteen suomalaisen jazzelämän pyhimpään eli Kotkansaareen. Sinne missä jazz suoritti ensimmäiset maihinnousunsa Suomeen. Sinne missä tätä rytmimusiikin helmeä on kohta 100 vuoden ajan soitettu ja suojeltu. Nykyisinkin legendaarisen Kotkan Keisarikunnan perintö sykkii yhä voimakkaana. Joka viikkoiset jamit ja kymmenet, jopa sadat rytmimusiikin konsertit raikaavat vuosittain, puhumattakaan uusien sukupolvien koulutuksesta…
Tämän levyn nimi Visa Haarala & Mika Huusari kertoo, että asialla on musisoiva kaksikko tuolta kyseisestä merikaupungista. Soittopeliyhdistelmänä harvemmin kuultu trumpetti-haitari. Lisäksi heillä on komppiosastona mukanaan toinen parivaljakko keisarikunnasta; basisti Pete Mäkiharju ja rumpali Hate Heininen.
Kappalerepertoaarina sekalainen kattaus tuttuja kappaleita jazzillisena toteutuksena. Ilman kurttuotsaisuutta. Vapaan riemukkaasti soitettuna. Ei väljästi vaan osaavan maittavasti. Mieltä virkistävästi…
Haitaristi Mika Huusari, kävelevä haitarijazzin tietopankki, ottaa kurtustaan irti sen iloittelevampaa puolta, tummuen välillä tosin myös möreään totisuuteen Taattua laatutyöstöä, jossa on herra pelimannin sielu täydellä intensiteetillä ja tunteenpalolla mukana.
Huusarin makoisaa soittoa kuunnellessa ihmetyttää, miksei maassamme ole juurikaan jazzin puolella tai yleensäkään enempää haitaristeja kuultavissa, saati livetarjontana. Liekö olemme nykysukupolvien myötä heittäneet vanhan suosikkisoittimen nurkaan pölyttymään, toisin kuin monessa muussa maassa.
No, tällä levyllä haitari soi monivärisenä ja ainakin näin vanhan liiton äijälle maslakan muikeasti että tahtijalkaa teputtaen. Myös jazzin siementä sylkien… nostalgiaa tai sitten ei, mutta hyvää tekevää… taiturimaista toteutusta…
Kuusivuotta sitten perustetun combon trumpetisti Visa Haarala puhaltelee leppoisan tyylikkäästi, irrotellen omilleen aika-ajoin, täydentäen näin kokonaisrepertoaaria. Mielenkiintoinen ulosanti Tico-Ticon kikertävän muikeasta lennosta tunnetäyteiseen Skylarkiin. Hieno pari Huusarin näpelöinnille.
Kun Haarala äityy vielä O Patossa eli Ankassa lattarilaulantaan esitellen siinä yhtymän kokoonpanon, yletään kepeän yhdessäolon klimaksiin. Olotilaan, jossa taituruus ja huumorikulkevat käsikädessä hyvänmielenpolkuja. Kotkalaisuutta J. Janatuisen jatsi-yhtyeen hengessä…
Pete Mäkiharjun basso jytkyttää tyylisuunnan mukaista tumputusta tyylikkäästi. Kontran kumina luo makoisaa tunelmaa ja nostaa nostalgian esille mitä mainioimmin.
Rumputaiteilija Hate Heininen mättää taustarytmitystä vaatimattoman viisaasti… siis takavasemmalta hienosti kapuloiden ja vispilöiden, antaen muiden hoitaa eturivin keikistelyt. Ammattimaisen aistikas suorite.
Levykokonaisuus on muikean maukas loikkaus nostalgiaan. Ei vanhaa orjallisesti toistaen, vaan tuorestettuna ja paatoksettomana. Hyvänmielen ja elämän kevyempien arvojen mukaisesti. Mutta rautaisella osaamisella ja ammattitaidolla.
Tietysti herää kysymys, missä ovat jazzin rajat. Ne ovat tällä kertaa tässä. Sisältäen monenlaista tyylisuuntaa ja kokonaisuutta… kuitenkin jazzille haisten… kuten Junnu Vainion Albatrossi… joka lepäämättä liitää, taivaan sinessä vapaana kiitää…
Hyvänmielen hetkeen ja muutenkin… (OR)
Visa Haarala, trumpetti, flyygelitorvi, Mika Huusari, haitari, Petri “Pete” Mäkiharju, basso, Harri “Hate” Heininen, rummut
Recording, mixing and mastering by Markku Veijonsuo, Varistoteles Studiot, Finland
1. Smitten By Jazz / Jazzkärpänen (Unto Jutila) 3:44
2. Serenade To A Cuckoo / Serenadi käelle ( Roland Kirk) 3:47
3. The Last Flight / Viimoset surinat (Visa Haarala) 1:12
4. Joli Perroquet / Söpö papukaija (Marcel Hekimian – Albert Raisner) 2:59
5. Albatross / Albatrossi (Juha Vainio) 4:05
6. Tico-Tico / Varpunen (Zequinha Abreu) 2:52
7. O Pato / Ankka (Jayne Silva – Neuza Terceira) 3:49
8. Skylark / Kiuru (Hoagy Carmichael) 5:15
