Thanatosis Production, THT27
Huh huh, sanoi jänis pakkasella. Nuo samat sanat sopinevat hyvin alkusanoiksi tälle ruotsalaisen basisti- säveltäjä Vilhelm Bromanderin musertavan säkenöivälle Spiritual Jazz -albumille.
Levyn ensiraidan avauksena ilmiömäinen hollantilainen dhrupad-laulaja Marianne Svasek esittää kuuden minuutin ”alkusoiton” Bromanderin säestäessä vain tanpuralla (pitkäkaulainen nelikielinen intialainen soitin) sävyn lävistävällä mutta meditatiivisella selkeydellä. Kuten kaikki intialainen klassinen musiikki dhrupad on modaalinen ja monofoninen. Siinä on yksi melodinen linja eikä sointukulkua.(Dhrupad tarkoittaa sekä runon säemuotoa että tyyliä, jolla sitä lauletaan. Se on hengellinen, sankarillinen, ajattelevainen, hyveellinen, sisältäen moraalisen viisauden tai juhlallisen kappaleen ja musiikin yhdistelmän.) Marianne Svasek loihtii laulullaan tanssivien harmonisten ja resonanssien universumia. Pitkinä hengenvetoisina sävellyksinä, intialaiseen historian perinteeseen liittyvänä. Raakana ja raastavana vyörytyksenä.
Vilhelm Bromander itse keskittyykin ääneen, jossa kuunteleminen on yhtä tärkeää kuin soittaminen. Hänen suhteensa ympärillä tuotettuihin säveliin että niitä tekeviin muusikoihin on hänen työnsä ytimessä. Musiikin soittaminen muiden kanssa on yhteyttä, jossa ääni on väline. Se on myös Bromanderin tämän päivän käytännön ydin.
Bromander nousi Tukholman avantjazzin ja freeimpron kentällä monipuolisena hahmona yli kymmenen vuotta sitten, hän soitti myöhemmin post-boppia veteraanipuhaltajien, kuten Christer Bothenin ja Alberto Pintonin kanssa – molemmat soittavat myös tällä levyllä. Bromander juhli myös eteläafrikkalaisen jazzin perintöä Oya Sextetissä. Näiden kokemusten myötä hän on viime vuosina löytänyt oman paikkansa, joka ei riko rajoja puhtaan äänitutkimuksen, vapaan improvisaation ja sävellyksen välillä.
Ensiraidalla heittäydytään Svasekin laulun jälkeen massiivisen hurjaan vapaaseen jazzkaatoon, joka pitää sisällää maukkaan murtuneen baritonisaksofonisoolon Alberto Pintonilta ja raja-kromaattisen trumpettisoolon Emil Strandbergiltä, joka tuo mukanaan mukavan kirpeyden raidalle.
Upean vyöryvä massiivikokonaisuus 13 henkiseltä orkesterilta, väliin jopa ”kakofonian” rajojakin hipoen. Silti perusmaittavana jazzina pysyen.
Kakkosraidalla jatketaan siitä mihin ensimmäisellä jäätiin. Alun aristelevan rumpaloinnin peittää alleen voimakas puhaltimien aalto, joka muistuttaa ”itäisten maiden” marssia, päätyen Elin Forkelidin voimalliseen tenorointiin ja Albert Pinton baritonointiin. Äänet särkyen käyräputket puhkuivat voimaansa. Intialainen (?) ja länsimainen vapaus kohtasivat.
Kolmas ja samalla levyn päätösraita tarjoili kukkia ja leipää. Hempeän jopa lyyrisen alun jälkeen kaikki kaunis on katoavaa. Vai oliko sittenkään? Vilhelm Bromanderin basso, vibrafonisti Mattias Ståhl, viulisti Katt Hernandez, pianisti Alex Zethson ja bassoklarinetisti Christer Bothen tarjoilevat melodisen vastaiskun freejoukoille saaden näiden hyökkäykset torjuttua.
Yhdyn erään ulkolaisen kollegani lausumaan, jos tätä albumia voi arvostella, se on vain sitä, että 33 minuuttia on liian lyhyt.. Suosittelen kuitenkin levyä kaikille, sillä tietynlainen erilaisuus avaa uutta näkökulmaa jazziin ja sen kuunteluun. Myös spirituaalisessa jazzissa… (OR)
Vilhelm Bromander double bass, Katt Hernandez violin, Martin Kuchen alto and soprano saxophone, Elin Forkelid tenor saxophone, Alberto Pinton baritone saxophone, Christer Bothen bass clarinet, Emil Strandberg trumpet, Mats Aleklint trombone, Alex Zethson piano, Mattias Ståhl vibraphone, Dennis Egberth drums, Anton Jonsson drums, Marianne Svašek vocals
Compositions and arrangements by Vilhelm Bromander (STIM/NCB)
Recorded at Atlantis Grammofon by Niclas Lindström, October 4-5, 2021
Mixed by Göran Stegborn at Room8
Mastering and lacquer cutting by Jukka Sarapää, Timmion Records
Executive production by Alex Zethson
1. ln this forever unfolding moment 16:50
2. Låt våra tårar bli våra vapen 9:25
3. Blommor och bröd 7:15
