Liikkeellelähtö on viipyisän empivää. Haikeaa melankoliaa. Kirkkomaan rauhaa. Tummuutta, jossa Rissasen piano askeltaa pää painuksissa kuin haudalta poistuva surija. Askel on harva. Tahti kaipaava. Pohjolan surumielinen, itkukäheä trumpetti yhtyy tunnelmaan… muu soittokunta tahdittaa varovaisella otteella. Ikäänkuin muistoa kunnioittaen… katseensa arasti ylöspäin kohottaen… liikutaan oudoissa sfääreissä. Niissä, joissa panoksena inhimillinen ihmisyys. Sen sisin… elämän syvin olemus… sisäinen palo riehuu hetken voimakkaana… hiljentyen jälleen… katumukseen… odotukseen…
Verneri Pohjola Quartetteineen loihtii ensiraidalla väkevän tunnelatauksen. Latauksen, jossa hymnimäinen massiivisuus yhtyy jazziin… Pohjolan persoonallisen omanlaiseen trumpetointiin, Rissasen taidokkaaseen pianoon, basisti Lötjösen mustapuhuvaan hienotunteisuuteen ja Riipan aistikkaan kunnioittavaan rumputyöstöön…
Verneri Pohjola on supistanut Aurora -levynsä massiivisen musiikkijoukon kvartetiksi, jolla yhdellä raidalla on vierailijana saksofonisti Jukka Perko ja kolmella muulla perkussionisti Tatu Rönkkö. Josko Aurora oli kaikenkaikkisesti erinomainen ja nautinnollinen albumi, nyt lähestytään kuulijaa aivan erilaisesta tulosuunnasta. Nyt päästään pienen ja tehokkaan ryhmän kanssa paljon läheisempään, intiimimpään kosketukseen kuulijoitten kanssa.
Ja se tuntuu kuulijalla luissa ytimissä. Sielun sopukoissa. Nyt kuulija pystyy hahmottamaan upean kokonaisuuden lisäksi myös jokaisen soittajan aivoitukset paremmin. Tunnelmassa päästään hyvin lähelle live-aktia. Käsinkosketeltavan lähelle…
Josko aloitusraita oli juhlavan harras niin kakkosraidalla sykkii elämä rennon menevästi. Iloisen juoksevasti. Erilaisin värisävyin ympäröivää maisemaa maalaillen. Ajatus liikkuu pohjoismaisen jazzin atmosfäärissä.
Pohjola loihtii trumpetistaan yhtälailla tukkoisen nuhaisaa rytmitystä kuin lintumaisen kevyesti liihottavia irtiottoja. Rytmikone Riippa nakuttaa ja koputtaa monitahoisella tatsilla, jonka Lötjönen tukee ja tilkitsee tiiviiksi kokonaisuudeksi. Rissanen irrottelee ja soinnuttelee makoisan täyteliäisesti heittäytyen välillä hyväntuulisiin juoksutuksiin… hyvän olon tunne kuulijalla kasvaa… yhtyesoittoa että sooloilua parhaimmillaan… mainion makoisaa…
Nimikkokappale Ancient History alkaa jollainlailla mietiskellen, ikäänkuin nykyistä omaa olemassaoloaan pohtien. Pohjolan maittava sointinen trumpetti etsii vastauksia yhtälailla kuin Rissasen melodinen pianokin… Riippa tasoittaa, mutta lyö välillä voimalla muinaisuuden muistoista nykypäivään. Mikä on lopputulos… se on arvoitus… Päähän jäi kysyvä sointi…
Nelosraita on ainoa tällä levyllä, joka ei ole Pohjolan oma sävellys, vaan se on islantilaisen Björkin käsialaa. Tämän Hyperballadin myötä, kehään astuu perkussionisti Rönkkö, jonka kioskin tuotteet kolkkaavat ja kilisevät kuin lastenhuoneen äänimaailma. Muu tunnelma lähes seisoo, vain Pohjolan trumpetti kutoo omaa tukkoisen herkkää tunnelmaa… juuri sellaista Pohjolalle tyypillista soundia… Lötjösen jousi ja hyppyset murisuttavat taustaa… Riippa-Rönkkö parivaljakko kokeilee kaikkea rytmikoputusta… erinomainen kokonaisuus….
Seuraava raita pysyttelee edelleen balladinomaisessa tunnelmassa. Tunnelmassa, jossa Rissanen herkistelee maastossa, jossa pohjoisen jazzin väripaletilla on maalailtu klassismia, kansallisromantiikkaa… upein pensselin vedoin. Muu orkesteri osoittaa aistikkuutensa silkkihansikkaisen taustan myötä… kuulija vaipuu olotilaan… transsiin… leijuvaan vapauteen…
Vapaus muuttuu toisenlaiseksi irtiotoksi halvan taksin kyydissä, joka alkumetreistä lähtien liikkuu Lötjösen ja Riipan tahdittamaa reittiä tasaisen vauhdikkaasti. Rissanen sähköistää matkaamista sähköisellä pianollaan… Pohjola istuu takapenkillä herroiksi Perkon kanssa, kunnes loihtivat trumpetistaan ja fonistaan kukertavan kikervää matkamusiikkia…. sitten mennäänkin jo yhtä rivakasti kuin Pariisin moottoripyörätaksilla… riemukaaren kohdalla joudutaan tuttuun tapaan hiljentämään, mutta Champs Elyseellä taas mennään… kunnes ollaan äkisti perillä… ja miksei oltaisi, sillä reitti oli ennestään tuttu, sillä tämä kappale soi jo Pohjolan aiemmalla Hot Pot Place Around The Corner -levyllä.
Seuraa massiivinen purkaus, jylisevä ajatusten virta. Lötjösen mahtavan kumea taustajyminä ja runsaanpursuava Riipan soitinarsenalismi antavat Pohjolan puhaltelulle valtavan voimakkaan taustan. Kun siihen yhtyy vielä voimakasiskuinen Rissanen 88 koskettimensa teholla, on meno, suorastaan sanoen jopa pelottavan jyräävää… Pohjolan trumpetti hieman tasaa hurjuutta, mutta loppuun saakka jyristetään täyttä… huhheijaa, olipa runsaudensarvi, jossa oli menoa ja meininkiä.
Lopuksi hiljennytään viimeisen raidan myötä balladiin. Kauniin kuulaasti. Ikäänkuin leväten muutaman vauhdikkaan ja massiivisen raidan jälkeen. Mahtipontisuus kuitenkin kasvaa pikkuhiljaa melkoisiin míttoihin… hiljentyen lopuksi lähes kuiskaukseksi.
Bravo!
Tämä levykokonaisuus on erinomainen. Hieno. Aistikas. Maukas. Monitahoinen. Upeasti soitettu.
Tällä levyllä viedään kuulijaa rytmilajista toiseen, yhdistellään erilaisia maailmoja ja sävytyksiä. Tämä levy on uskomattoman upea tarjotin täynnä kaikenmoisia herkkupaloja ja nautintoaineita.
Pohjolan trumpettisoundi on persoonallinen, omalaatuisen upea… kun Rissanenkin yltää myös aivan loistokkaisiin suoritteisiin, ei voi kuin nousta seisomaan ja osoittamaan suosiota herroille muusikoille.
Eikä sovi missään tapauksessa unohtaa Riipan käsittämättömän hienoa rumpalointia, niin hitaissa balladeissa kuin hirvittävissä tykityksissäkin. Kova kundi! Kuten myös basisti Lötjönen, jolla toimii yhtälailla herkän pehmeä kosketus kuin ukkosjylinää muistuttava täyskaato.
Loistava nelikko, jonka vierailijat hoitivat myös pestinsa erinomaisen mittavasti.
Ja vielä yksi levyn itseisarvoa nostava tekijä… sielukkuus! Jokainen soittaja oli ottanut asiakseen paneutua soittamiseen täydellä teholla ja sydämellä. Levy suorastaan pursuaa intensiivistä lämpöä ja henkeä. Sielukkuutta…
Enkä halua jättää kehumatta myöskään levyn teknisiä henkilöitä. He ovat onnistuneet tekemään erinomaista työtä. Työtä, joka takaa lopullisesti hienon kuunteluelämyksen…
Tämä levy on upea näyte suomalaisesta jazzosaamisesta. Tämä on samalla upea näyte Verneri Pohjolan sävellystyöstä. Ja tietystikin hänen mahtavasta, omarosoisesta soittotyylistään.
Toivottavasti tulevaisuus on suopea Vernerille, Akille, Joonakselle kuin Antillekin. Tämän levyn perusteella uskon näin myös käyvän! Myös kansainvälisesti!
Ostakaa levy. Rauhoittukaa. Kuunnelkaa. Nauttikaa elämästä… (OR)
Verneri Pohjola trumpet, Aki Rissanen piano, Joonas Riippa drums, Antti Lötjönen bass
Feat. Jukka Perko asax #6, Tatu Rönkkö percussion #4,5, 8
Recorded by Mikko Raita at E-Studio, Helsinki, Finland, September 28-30, 2011
Mixed by Mikko Raita at Studio Kekkonen, Helsinki, Finland, October 11-13, 2011
Mastered by Svante Forsbäck at Chartmakers, Helsinki, Finland, October 18, 2011
1. Deism 11.09
2. But This One Goes In Four 9.09
3. Ancient History 6.26
4. Hyperballad 4.59
5. White View 8.35
6. Cheep Taxi Adventure 9.23
7. Thunderous Thoughts 6.40
8. Ballad 5.39
All compositions by Verneri Pohjola except Hyperballad by Björk
