Pekka
Edition Records EDN1092
Ainakin suomalaisittain hyvin tunnetun basistin Pekka Pohjolan kuoleman (v. 2008) jälkeen monet tahot ovat kyselleet trumpetisti Verneri Pohjolalta milloin alat soittaa isäsi säveltämää musiikkia. Vernerillä itsellään on ollut monia syitä siitä miksi hän ei ole halunnut tähän ryhtyä. Nyt aikaa on kulunut nähtävästi riittävästi asian pohtimisessa ja uusi albumi Pekka ilmestyi markkinoille 2.6.2017 Edition Recordsin julkaisemana.
Paneudutaan ensiksi hieman syvällisemmin levyn syntytaustoihin vaikuttaneisiin syihin. Verneri on levyn kansilehtisessä tuonut julki omat näkemyksensä levyn syntyhistoriasta. Referoin hänen tarinansa siitä miksi asian käsittely on ollut vaikeata. Vaikka Pekka oli Vernerin isä, niin Verneri ei koskaan pitänyt häntä isänään, koska Pekka ei elänyt mukana hänen lapsuuttaan. Vanhempien erottua Verneri oli vasta kaksi vuotias ja Inkeri-äiti kasvatti hänet ja hänen veljensä. Pekka oli tavallaan ulkopuolinen ystävä, jonka kaikki tunsivat ja, josta kaikki puhuivat. Verneriä pidettiin vain hänen poikanaan. ”Minun olisi ollut helppo ratsastaa hänen menestyksellään, mutta en halunnut tätä”, kertoo Verneri. Tämä ajatus on edelleen ollut Vernerin mielessä hänen isänsä kuoleman jälkeenkin.
Verneri ei löytänyt tapaa miten hän olisi voinut päästä sisälle Pekan musiikkiin eikä hänen onnistunut edes ratkaista ajatusta sen uudelleentyöstämiseksi. Pekka oli musiikin suhteen hyvin jyrkkä, hänen näkemyksensä oli selkeä eikä siitä poikettu. Hänen sointimaailmassa oli vain ”yksi totuus”, poikkeuksia ei tehty. Vernerin ajatusmaailman musiikin tekemisessä on ollut aivan toisenlainen, hän korostaa vapautta soittajien kesken. Jokaisella pitää olla jotain rakentavaa ideaa tuoda mukaan musiikin sisältöön. Näin sävellyksestä pystytään avaamaan uusia versioita. Sen lisäksi Verneri on improvisoiva muusikko, joka kasvaa vastakkainasettelujen kautta.
Kaikesta tästä huolimatta Verneri lupautui tekemään Pekan musiikin pohjalle projektin Jukka Perkon luotsaamalle Viapori Jazz festivaalille vuonna 2016. Aluksi Verneri päätti toimia, kuten hän aina tekee, kunnioittamalla tässä tapauksessa Pekan musiikkia sen ydintä syvällisesti myötäillen, mutta hän halusi myös tuloksen kuulostavan sellaiselta, että siinä on jotain oma itseään. ”Tunnen olevani nyt paremmin yhteydessä häneen. Hänen musiikkinsa tuntuu olevan ainoa asia tällä hetkellä, mitä hänessä arvostan, kuinka traagiselta se kuulostaakin”, toteaa Verneri kansilehdykässä.
Verneri onnistui saamaan erinomaisen ryhmän soittajia mukaan projektiin. Tuomo Prättälä, Fender Rhodes, kitaristi Teemu Viinikainen, rumpali Mika Kallio ja kontrabasisti Antti Lötjönen ovat kaikki hänelle tuttuja muusikoita eri projekteista pitkältä ajanjaksolta. Hän tunsi, että jokaisella heistä oli jotain omaa annettavana tälle projektille. Verneri onkin todennut, että jo ensimmäisissä harjoituksissa soittajat löysivät toisensa ja hänellä oli tunne, että Pekan musiikki oli syntynyt uudestaan henkiin. Näin syntyi Verneri Pohjola Group, minkä käsissä Pekka Pohjolan musiikkia on onnistuttu kuvaamaan syvällisesti uusina versioina.
Miettiessään kappalerakennetta ja valintoja levylle Verneri oli halunnut mukaan erityisesti kolme kappaletta The Dragon of Kätkävaara, First Morning ja Benjamin, mitkä olivat hänen suosikkejaan nuoruudessa. Inke and Me on mukana ehkä luonnostaan, sillä sen Pekka oli aikanaan omistanut vaimolleen. Joku hieman tuntemattomampikin kappale putkahti mukaan, joiden olemassaolosta Verneri ei oikeastaan tiennyt aikaisemmin mitään, tasapainottamaan levyn sisältöä. Viimeisenä kuultava Innocent Questions taas muodostui hänen aikuisiän yhdeksi suosikiksi.
Itseäni levyn sisällössä viehättää sen monipuolinen rakenne. Siinä kumuloituu sisäinen tunteen palo, mielikuvituksellinen värikkyys ja taiteellinen huippuälykäs toteutus. Pekan aikanaan progressiivisen rockin kautta luoma musiikki on saanut uudet jatsilliset versiot Vernerin käsittelyssä. Hän on omien muutoksien pyörityksessä onnistunut luomaan elävää itsensä kaltaista uutta näkemystä Pekan musiikin sisällöstä.
Vaikka Verneri tuntuu, huonoista lähtöasetelmista huolimatta, onnistuneen uuden levyn tekemisessä loppujen lopuksi hyvin ja saanut itsekin projektin lopputuloksesta tyydytystä ja eräänlaisen niskalenkin Pekan musiikista, niin hän sanoo yhä edelleen haluavansa omistaa albumin nimenomaan äidilleen, jonka merkitys on ollut ensiarvoisen tärkeää hänen muusikon urallaan. Hän on aina kannustanut ja luonut uskoa elämään, innoittanut luottamaan omaan itseensä ja kykyyn luoda uutta musiikkia. Bullhornin jatkoksi Pekka on hienoa kuunneltavaa, se osoittaa, että Verneri on maailmanluokan tekijä jazzin saralla. (JKi)
Verneri Pohjola: trumpetti, Tuomo Prättälä: Fender Rhodes, Teemu Viinikainen: kitara, Mika Kallio: rummut, Antti Lötjönen: kontrabasso
Äänitys: Pekka Raita, avustava äänittäjä, Juho Salaterä, Petrax Studios, Hollola, 6-8. helmikuuta 2017. Miksaus: Mikko Raita, Studio Kekkonen, Helsinki, maaliskuu 2017. Masterointi: Svante Forsbäck, Chartmakers Audio, maaliskuu 2017. Kannen graafinen suunnittelu: Darren Rumney. Kuvat: Dave Stapleton. Tuotanto: Verneri Pohjola, toimeenpaneva tuottaja: Dave Stapleton. Julkaistu: 2.6.2017
1. The Dragon of Kätkävaara 8.06
2. First Morning 11.11
3. Inke and Me 7.53
4. Pinch 6.43
5. Madness Subsides 13.47
6. Benjamin 8.59
7. Innocent Questions 7.48
Kokonaissoittoaika 72.27
