Live 23.10.2003
PLONKCD 2003
Thelonious Monk (1917-1982) kuului bebopin kehittäjiin, pianistina hän oli omaperäinen. Hänen lakoninen ja kulmikas soittonsa ei mitenkään vertaantunut Bud Powellin kaltaisiin virtuooseihin, mutta se oli silti hyvin persoonallista ja helposti tunnistettavaa. Jälkipolville Monkin merkittävyys on ollut ensisijassa säveltäjänä. Useista hänen kappaleistaan on tullut jazzin perusohjelmistoon kuuluvia standardeja, joita jatkuvasti esitetään mitä erilaisimmin kokoonpanoin eri instrumenttien soolosoittajista big bändeihin.
Veikko Hakkarainen on kiistatta tämän maan paras Thelonious Monkin musiikin tuntija. Onhan hän mm. soittanut kaikki Monkin kappaleet pitkässä soolokonserttisarjassaan. Noiden sooloesitysten jatkona hänellä oli 2000-luvun alussa Plonk Music Sextet, jonka ohjelmisto koostui Monkin sävellyksistä Hakkaraisen sovittamina. Tämä lähes 20 vuotta sitten Kanneltalossa 20.10. 2003 tehty konserttiäänitys dokumentoi ansiokkaasti yhtyeen soittoa.
Hakkarainen on taiten rakentanut sekstettinsä ohjelmiston. Mukana on todella tuttuja usein kuultuja kappaleita, mutta myös harvemmin esitettyjä Monkin 60-luvulla ohjelmistoonsa tuomia sävellyksiä. Tällaisia ovat hänen ainoa valssinsa, kaunismelodinen Ugly Beauty ja nimeltään outo Oska T, joita en ole koskaan kuullut muiden kuin Monkin esittämänä. Nekin hän levytti vain kerran.
Sovituksissaan Veka on ollut enimmäkseen varsin uskollinen Monkin melodioille, mutta myös lisäillyt niihin omiaan tuoden niihin poikkeavuutta stardarditulkinnoista. Esimerkki tällaisesta löytyy heti avajaiskappaleen teeman käsittelystä. Toinen taas levyn lopussa oleva Bemsha Swing, jossa soitto etenee rumbakomppia muistuttavan taustan kyydittämänä.. Mukavaa on myös dynamiikkavaihtelut erityisesti soolovuorojen taitteissa. Tämä torjuu soolojonon tasapaksuutta.
Vaihtelua tuo sekin, että jokaista kappaletta ei esitetä täydellä kokoonpanolla. Konsertin kohokohtia ovatkin Veikon yksin esittämä kauniisti tulkitsema ’Round Midnight ja sitä seuraava triokappale Trinkle-Tinkle, jossa tosin Rosnell soittaa turhan aggressiivisesti kuten paikoin muuallakin. Monkin musiikki toimii hyvin ilman liiallista paukuttelua. Hyvänä mallina olisi syytä pitää Monkin 60-luvun komppiparia eli John Ore bassossa ja Ben Riley rummuissa. Vähäeleistä, mutta erittäin hyvin muita tukevaa soittoa.
Hakkarainen on valinnut Plonkiin hyvät soittajat, joista kaikkia ei valitettavasti enää pysty kuulemaan. Rusina on poissa, Esa ei ole enää soittanut aikoihin ja Markkukin keskittynyt äänityshommiin. Mutta tässä konsertissa he ovat vielä hyvässä iskussa, kuten myös minulle tuntematon Andrei Sinenko, jolta irtoaa muutama todella hieno soolo kauniilla soundilla. Samoin Veijonsuon värikäs pasuunansoitto tuo hyvää sävytystä.
Konserttiäänitys on nyt masteroitu uudelleen. En ole kuullut millaiselta se kuulosti ennen sitä. Nyt se kuulostaa hyvältä.
Veikko Hakkarainen, piano, celesta (3), Esa Pethman, tenorisaksofoni, huilu, Andrei Sinenko, alttosaksofoni, Markku Veijonsuo, pasuuna. Eerik Siikasaari, basso, Esko Rosnell, rummut
Äänitys ja uudelleenmasterointi: Enno Mäemets, EditRoom Oy.
1. Blue Monk
2. Oska T.
3. Pannonica
4. Four In One
5. Monk’s Mood
6. Evidence
7. ’Round Midnight (Monk-Cootie Williams)
8. Trinkle-Tinkle
9. Friday The 13th
10. Ugly Beauty
11. Thelonious
12. Well You Needn’t
13. Bemsha Swing (Monk-Denzil Best)
Kaikki sävellykset Thelonious Monk merkityin poikkeuksin