On kuin lampeen heitetyn kiven muodostamat renkaat keinuisivat laantumatta… Clifford Carterin sähkösormion huojunnan päälle trumpetisti Don Harris tuuttaa haikeaa kaipuutaan… “Where are you?”
Hartaan hypnoottisen introilun jälkeen jysäytetään kakkosraidalla mopo käyntiin ja pannaan menoksi… Zorbas tanssaa ja balkkani-kreikkalaisrytmit kuljettavat kuulijaa melkoista haipakkaa tällä alkujaan kreikkalaisen Vassilis Papadopouloksen säveltämällä ja tuottamalla levykokonaisuudella.
Papadopoulos syntyi Keski-Kreikassa ja aloitti musiikkiharrastuksen jo nuorena puhallellen trumpettia. Hän sai 19 vuotiaana stipendin musiikkikilpailusta ja pääsi opiskelemaan Englantiin. Myöhemmin hän jatkoi opintojaan Saksassa ja otti leipälajikseen lyömäsoittimet, joita hän soitti täysipäiväisesti oopperoissa ja johtavissa sinfoniaorkestereissa esiintyen Euroopan lisäksi Japanissa, Usasssa, Etelä-Amerikassa ja Kiinassa. Mutta menestyksekkään klassisen musiikin uran taustalla poltteli kuitenkin koko ajan nuoruuden intohimo jazz… tämä levy onkin tavallaan paluu vanhan rakkauden luo.
Alun herkistelyn jälkeen päästään siis itse asiaan. Kokonaisuus soljuu suhteellisen raikkaana ja monitahoisena rytmimattona, jonka loimilankana toimii pitkälti sähkö, keyboardin ja sähköbasson myötä. Voimakas nelimiehinen puhallinosasto saa aikaan väkeviä ja monitahoisia purkauksia. Ei kuitenkaan mitenkään raastavina tai murjovina vaan lyyrisen melodisina ja käsinkosketeltavan pehmeinä. Se ei ole silti mitään tavanomaista sum liirum sum laarumia vaan etnistä genreä ja nykyaikaa sisältävää hyvää jazzailua.
Papadopoulos on antanut soittajille selvästikin luvan panna kappaleisiin omat puumerkkinsä. Se saa aikaan välittömän vapauden tunteen, jolloin osin kepeähkösti soitetun musiikin todellinen sielu pääsee paremmin esiin. Tuo kepeys on sinänsä väärä sana kuvaamaan itse kappaleiden musiikillista sisältöä, sillä niissä on tavaraa ja vaikeusastetta aivan yltäkyllin… ja hienosti tulkittua sellaista.
Levyn soittokunta on takuuvarmaa amerikkalaisen koulukunnan jazzkalustoa, jotka itse Hampurissa majaa pitävä Papadopoulos kokosi yhteen tälle levylle. Bill Evans saksofoneineen vetäisee muutaman makoisan liruttelun ja trumpetisti Don Harris on todella nautinnollista kuultavaa. Eikä muukaan puhallinosasto moitteita saa. Ei soolona eikä yhteissoitannossa.
Tosin mitään poikkitaiteellisia erikoisjippojakaan ei kuulla, vaan kokonaisuus soljuu melodisena ja harmonisena läpi levyn. Kaikki speciaalit ja irtiotot säilyvät hyvänmakuisen sovinnaisuuden sisällä… ja se tekee kokonaisuudelle terää… tämä on musiikkia, jazzia… juuri sellaista, joka ei pelota ketään kuulijoista pois.
Ilkeämielisesti voidaan toki sanoa, että tämä on simppeliä ja mitäänsanomatonta… Olen tyystisti eri mieltä, sillä selväpiirteisyydestään ja osin kepeähköstä ilmeestään huolimatta musisointi on hallittua ja messevän mukavaa yhteisoitantoa. Yksinkertaisuus on tällä kertaa myös etu. Se myös antaa kuulijalle mahdollisuuden syventyä paremmin soolo-osuuksiin, niiden sielukkuuteen ja sisältöön.
Vaikka itse en kaikin ajoin ole sähköisen jazzin ystävä, tällä levyllä se toimii suhteellisen mukiinmenevänä, kunhan selviää kiipparin aloitusraidan itseään toistavasta keinusta. Myös sähköinen basso pompottaa ihan kohtuu mukavasti, ei liikaa päälle tunkevasti. Toisaalta nämä sähköinstrumentit ovat hyvä kontrasti puhallinosastolle…
Rumpuosaston Joel Rosenblatt takoo ja tupsuttaa mukavaa tahtilajia kulloiseenkin rytmitarpeeseen. Tasaisen varmasti, äitymättä liialliseen monikuviointiin. Hyvää, yhteensitovaa työstöä.
Josko levyn soittajat ovat hyviä taitoniekkoja, on myös Papadopouloksen sävelmät monitahoisia. Mitään varsinaista uutta ja järisyttävää hänellä ei ole tarjota, mutta tällainen monitahoinen runsaudensarvi pakattuna suht’ yksinkertaiseen pakettin on toisaalta ihasteltavaa. Hänen musiikissaan on myös välillä selvä yhdentymä ja kaipuu hänen synnyinseuduilleen… Se ei missään tapauksessa huononna levyn kokonaisantia. Päinvastoin, etnisyys sekoitettuna erilaisiin jazzailun tyylilajeihin,maistuu hyvälle.
Josko amaryllis on kaunis sipulikasvi, jonka yksi versio komean varren päässä ilahduttaa meidän joulujamme, on tämä Papadopouloksen oma sellainen, monimakuinen rytmikimara… hyvin soitettu… otsarypyt oikesivat ja relax -olo pääsi paksun nahkani sisään… Magic Touch.
Kannattaa kuunnella, kuinka vakava asia jazz oikeastaan onkaan! (OR)
First I had a dream,
then the idea was born to mix elements of
entice melodies and rhythms with modern jazz.
I was fortunate to have met some very special people
who helped me to realize this idea.
And I feel privileged that we became friends.
Producing this CD was a great adventure
with many surprises and a lot of good vibes
Vassilis Papadopoulos
Bill Evans soprano and tenor saxophone, Bill Harris tenor saxophone, bass-clarinet, Ken Gioffre tenor saxophone, Don Harris trumpet, flugelhorn, Clifford Carter keyboards, Dave Anderson electric bass, Joel Rosenblatt drums
Recorded at CliffSound Productions, Somers, NY, Usa by Joel Rosenblatt
Mixed by Joel Rosenblatt
Mastered by Marko Schneider at Skywalk Records / Imagion AG, Trierweiler, Germany
01. Where Are You (Intro) 3.48
02. Karibu 6.17
03. I Am Here For You 7.37
04. Daydreaming 6.14
05. Amaryllis 5.12
06. Love To Dance 5.54
07. Where Are You 4.18
08. Juan Dolio 3.43
09. Wonderful Time 7.07
10. Magic Touch 7.27
{youtube}GPouvAnLAiI{/youtube}
