Allmost Standards
Varre Vartiaisen uusi albumi Allmost Standards koostuu kahdeksasta teemasta, joiden nimet ja sointukulut aiheuttavat kuulijassa deja vu-tunteen. Yhtymäkohdat eivät aukene välttämättä aivan helposti, mutta kun tunnetta vahvistetaan vielä julkaisun nimellä, niin jotain perää siinä on oltava.
Jazzrytmit-lehden arkistossa (25.1.2017) löytyy Seppo Lemposen juttu, jossa avataan termiä kontrafakti. Jazzissa termiä ”kontrafakti” käytetään teemasta, joka on sävelletty jonkin tutun melodian soinnuille. Esimerkiksi vanha iskelmä ”Whispering” (1920) muuntui Dizzy Gillespien käsittelyssä 1940-luvulla bebop-teemaksi ”Groovin’ High”.
Albumi on osa Varren tohtoritutkintoa ja myöhemmin keväällä julkaistaan vielä toinen versio, jossa itsetutkiskelua jatketaan soittamalla kitarasoolot uudelleen. Kiperät teemat soitetaan nyt unisono. Ehkäpä toisella kerralla kannattaisi pohtia voisiko sävelkuvaa rikastuttaa sovittamalla melodioita, sillä kokoonpanon soittimet mahdollistavat sen.
Muusikot ovat parasta A-ryhmää. Perustana on Varre Vartiainen Trio, jossa bassoa soittaa Timo Hirvonen ja rumpuja Jussi Lehtonen. Kotimaiset jazzlegendat Jukkis Uotila, Severi Pyysalo ja saksofonivirtuoosi Joonatan Rautio ovat oiva valinta nostamaan levytyksen lopputuloksen uudelle tasolle. Pelkästään yksi nimi riittäisi siihen ja nyt siis peräti kolme.
Kahdeksan teemaa, joissa jokaisella on soolonsa, johtaa väkisin siihen, että alle kuuden minuutin ei selvitä kuin kahdessa kappaleessa. Toisaalta ei varmaan ole tarkoituskaan hakea raidoille radiosoittoaikaa.
Sointukiertojen tunnistaminen on sinänsä mielenkiintoinen haaste hienon levyn kuuntelukokemuksen lisänä. Varren melodiat tarjoavat teknistä soitettavaa ja itsestäänselvyydet on vältetty. Pääasiassa nopeita ja kiperiä komppeja ja luistavaa soittoa.
Rhythm changes on helppo tunnistaa ja sen 32 tahtia on jälleen saanut uuden variaation ja nimen, Leo. Tämä sointukierto on osattava etuperin ja takaperin, jos aikoo läpäistä Sibelius-Akatemian jazzosaston kaikki tasot ala-asteelta tohtorin tutkintoon. Näin tunnistettavaan koorukseen on vaikea keksiä loputtomasti uutta. Joonatanin ehtymätön idea-aitta sisältää kaksi kahden tahdin tuttua fraasia kohdissa 1.17 ja 1.58. Muuten kaikki on ennen kuulematonta.
Blues on aina bluesia, niin tälläkin albumilla. Blues for Jay ei kuitenkaan ole perinteinen 12-tahtinen vaan enemmänkin gospelpohjainen. Varren puhdas kitarasoundi saa raakuutta efektilaitteen kautta sirkkelöitynä.
Muuten Sonny Rollinsin Doxy perustui Bob Carletonin teemaan Ja-Da, joten Kyllä!
Albumin raidat löytyvät YouTubesta, ohessa Blues for Jay
Varre Vartianen, Allmost Standards, CD, digital, Vinyl LP
September Snakes, Paris, Leo, Dolphin Romance, Decoration, I Love Me, Ringo The Dog, Blues for Jay
