Live in Helsinki 1995
Random Acts Records, RAR1018CD
Michael Brecker (1949-2007) menehtyi harvinaiseen tautiin inhimillisesti katsoen aivan liian varhain. Tuo uuttera harjoittelija saavutti jo 70-luvulla sellaisen valmiuden, että häntä kuultiin sekä studiossa että lavalla lähes kaikkien rock- ja jazzmaailman tuolloisten huippujen kanssa.
UMO sai hänet vieraakseen uran huipulla, ja tämä äänite on mielestäni orkesterin huippusaavutuksia Mel Lewisin ja Thad Jonesin vierailun jälkeen (db ****, nyt taas saatavilla CDnä). Rich Shemaria oli treenannut bändin huippukuntoon, ja hän myös vastaa Breckerin omien sävellysten sovituksesta. Soitto on vahvaa ja täsmällistä, ja vain pari pientä herpaantumaa tulee, jotka eivät kestä kymmentäkään sekuntia yhteensä.
Levy alkaa vanhalla Sinatra-klassikolla ”Invitation”, josta Brecker muovaa toisenlaisen , väkevän mutta yhtä kauniin tulkinnan. Samoin hän tekee muillekin lainakappaleille, jotka ovat enemmän jazz-originaaleja. Levyn kohokohta on Kirmo Lintisen sävellys ja sovitus ”Ginare”, jossa toisena solistina on 24-vuotias Manuel Dunkel. Tämä kappale päättyy saksofonien vuorolauluun, jossa Dunkel puhaltaa aivan Breckerin tasolla. Tätä hän itsekin kansitekstissä ihmettelee. Jo tämän kappaleen takia levy kannattaa hankkia; se on suomalaista jazz-historiaa.
Muista solisteista eniten tilaa saa ehkä kitaristi Markku Kanerva, kun trumpetistit ja pasunistit sooloilevat lyhyemmin. Seppo Kantonen koskettimissa tekee kauttaaltaan selvää jälkeä.
Tuohon aikaan puhuttiin siitä, että Uuden Musiikin Orkesteri soittaa aika vähän uutta. Tälläkin levyllä ainoa selvästi uuden kuuloinen kappale on edellä mainittu mainio Lintisen ”Ginare” orkesterisovitukseltaan. Konsertin amerikkalaiset sovittajat käyttävät perinteisiä Herman-Kenton-ajalta periytyviä keinoja, lisättynä välillä funk-kompilla.
Kyllähän perinne on aina sisältynyt taiteeseen ja viihteeseen. Basie soitti Beatlesia ja Maija Poppasta ja Ellington Tshaikovskia, ja Rod Stewart laulaa Irving Berliniä. Mitä UMOon tulee, niin minä kuuntelen itsekin suu messingillä näin hienoa bigband-sointia, vaikka kappaleena olisi Petteri Punakuono.
Rich Shemaria Kapellimestari
Michael Brecker tenorisaksofoni
Trumpetit
Esko Heikkinen, Tero Saarti, Timo Paasonen, Sami Pöyhönen
Saksofonit
Manuel Dunkel, Pentti Lahti, Mikko Mäkinen, Teemu Salminen, Pertti ”Pepa” Päivinen
Pasuunat
Markku Veijonsuo, Mikko Mustonen, Pekka Laukkanen, Mikael Långbacka bassopasuuna
Komppi
Seppo Kantonen piano, keys, Markku Kanerva sähkökitara, Pekka Sarmanto basso, Pekka Pohjola sähköbasso (#1,5,8), Markus Ketola rummut, Ricardo Padilla perkussiot (#1,4,5,8,9,10)
Recorded (live) 1995-10-20 at Royal Cotton Club, Helsinki, Finland by Tarmo Haatanen for Finnish Broadcasting Company Yle.
Mixed and mastered in 2015 by Paul Pouwer at Power Sound Studio, Amsterdam, Netherlands
01. Invitation (Bronislav Kaper /Kenny Berger) 5:06
02. Slang (Kenny Berger / Rich Shemaria) 6:21
03. Andrea’s Song (Chuck Clark / Chuck Clark) 6:21
04. Nica’s Dream (Horace Silver / Michael Mossman) 7:04
05. Ginare (Kirmo Lintinen / Kirmo Lintinen) 10:07
06. The Meaning Of The Blues (Bobby Troup / Jiggs Whigham) 6:06
07. The Big Picture ( Vince Mendoza / Vince Mendoza) 5:30
08. Song For Barry (Michael Brecker / Rich Shemaria) 10:28
09. Nutville (Horace Silver / Jerry Ascione) 11:36
10. Never Alone (Michael Brecker / Rich Shemaria) 5:13
