Poriljongin lavalla kuulemani Tuomo Uusitalo Trion keikka on jälkikuvassa yksi tämänvuotisen kaksipäiväisen Pori Jazz -vierailuni eittämättömistä kohokohdista.
Trion muutama viikko sitten julkaistu Homecoming-albumi, Uusitalon uralla jo kuudes, palauttaa noihin tunnelmiin ja herättää samanlaisen kotoisan fiiliksen. Kolmikon soitto soljuu ilmavan pakottomasti, perinnetietoisuus yhdistyy tuoreilta kuulostaviin nyansseihin, jäntevyys lyyrisyyteen. Ollaan pianojazzin ytimessä, osa ikonisten pianotriojen muodostamaa historiallista jatkumoa.
Homecoming-titteli viittaa luonnollisesti Grazin kautta New Yorkiin pitkäksi aikaa asettuneen Uusitalon paluuseen synnyinmaahan. Kymmenen vuotta modernin jazzin yhdysvaltalaisessa pääkaupungissa aamun pikkutunneille venyneine jameineen ovat koulineet Uusitalosta monipuolisen livetilanteissa nopeaan reagointiin kykenevän pianistin. Kysyntää on kotiinpaluun jälkeen riittänyt moniin suuntiin. Myös Pori Jazz huomioi Uusitaloa vuoden taiteilija -tittelillä.
Juuso Rinnan ja Roope Kantosen kanssa muodostettu oma trio on saanut kotiinpaluun jälkeen runsaasti yhteistä aikaa. Tällä hetkellä kolmikko tarjoaakin niin saumatonta yhteispeliä, että paremmaksi on vaikea pistää. Se on kuultavissa myös tämän vuoden maaliskuussa kahden päivänä aikana purkitetulla albumilla.
Uusitalo luonnehtii itse trioa kollektiiviksi, joka pyrkii musiikissaan vapauteen ja raamittomuuteen jazzin traditiota kuitenkaan unohtamatta ja sitä kunnioittaen. Olennaista on myös se, että jokainen trion jäsenistä kirjoittaa omaa musiikkiaan kokoonpanon esitettäväksi. Lainakappaleita uutuusalbumilla ei ole lainkaan.
Tiivis ensemble siis, jossa Uusitalon rooli pianon ääressä luonnollisesti korostuu. Siksikin on luontevaa, että albumikokonaisuuden avaa ja sulkee Uusitalon oma sävellys. Vahvasti svengaava Three Bridges jää mieleen ennen kaikkea alun ja lopun itsepintaisesti toistuvan riffin ansiosta, All Things Beautiful puolestaan aseistariisuvan kauniina jazzvalssina, jossa piano ja kontrabasso pyörähtelevät jonkin aikaa yhdessä.
Itselleni oli yllätys, että rumpujen takana istuva hillityn maukasta komppia tarjoava Roope Kantonen (Jazzmuusikot ry:n tämän vuoden muusikkopalkinnon saaja) kunnostautuu levyllä peräti neljän kappaleen säveltäjänä. Kakkosraita Doubting on yksi suosikeistani, samoin horjahtelevalla teemallaan koukuttava Ignorance. Mmoods jää puolestaan mieleen levyn selkeimpänä (vaikkakaan ei ainoana) kumarruksena Monkin suuntaan. ”Kissakin” viehättää notkeasti kulkevalla melodiallaan.
Juuso Rinta saa toistuvasti tilaa melodisille kontrabassosooloille, jotka usein toimivat siirtyminä osien välillä tai musiikillisina ”hidastetöyssyinä” ennen kuin jännitettä taas ryhdytään kasvattamaan. Omaan mieleen jäi erityisesti soolo kappaleessa Cabrini 181, joka onkin albumin ainoa Rinnan oma sävellys. Straight-ahead-jazzia puhtaimmillaan.
Barcelonalaisen Fresh Sound Recordsin julkaisema albumi on äänitetty Helsingissä Hollywood House -studiolla. Matias Kiiveri ansaitsee erityiskiitoksen esimerkillisen miellyttävistä ja luonnollisilta kuulostavista soundeista.
Levyn kappaleet (säveltäjä):
1 Three Bridges (Uusitalo)
2 Doubting (Kantonen)
3 Cabrini 181 (Rinta)
4 Ignorance (Kantonen)
5 Greenwich Village(Uusitalo)
6 What Did You Do?(Uusitalo)
7 Mmoods (Kantonen)
8 Kissa (Kantonen)
9 All Things Beautiful (Uusitalo)
