BAREFOOT RECORDS BFREC 003
Skandinaavista yhteistyötä. Trio, jossa saksofonisti tulee Suomesta, basisti Tanskasta ja rumpali Norjasta. Heille on yhteistä ajatustapa miten suhtautua musiikin tekemiseen. Käytännössä se tarkoittaa sitä miten voidaan vapaasti inspiroida ja improvisoida avant-garden ja freen hengessä. Tällä levyllä se tulee selkeästi esille. Siinä seikkaillaan vahvasti ja ennakkoluulottomasti avant-garden ja freejazzin perinteisellä alueella. Musiikkia voisi luonnehtia epätäsmällisen täsmälliseksi. Tätähän tämän suunnan genre on. Tämä on toisille elämäntapa hakea erikoisuutta, toisille se taas on kauhistus. “Siinä ei ole päätä eikä häntää, ei mitään melodiaa, jota seurata, tööt siellä tööt täällä”. Näin sanovat ne, jotka eivät tätä pidä ollenkaan musiikkina. Tämä on kuitenkin turhaa vastakkainasettelua. Onhan se omalaatuista, mutta se on samalla omalla tavallaan niin hauskaa ja yllättävää kerrontaa, jos mikään. Siksi musiikki onkin niin kiinnostavaa, kun siitä löytyy valinnanvaraa. Meidän on turha asettaa raja-aitoja mihinkään. Ollaan valmiina vastaanottamaan uutta ja raikasta ilmaisua, jota meille tarjoavat nuoren polven nousevat jazzkyvyt.
Soittajat ovat luoneet oman kaltaisensa roolin ja ovat pystyneet liittämään sävellyskokonaisuuden ja improvisaation hämmästyttävän vireäksi yhteissoitoksi, yhtenäiseksi musiikilliseksi kattaukseksi.
Tämä genre tuntuu olevan varsin luonteenomaista basisti Adam Melbyelle, joka taikoo bassostaan vaikuttavan monipuolisen äänikirjon. Voisi sanoa, että hän ei ole pelkkä basisti, vaan hän on bassoperkussionisti. Basson soitossa hän ei käytä pelkästään sormiaan, vaan hyödyntää “komppauksessa” puupalikoita, jousia, vispilöitä, kampaa tai mitä tahansa apuvälinettä basson kaikupohjan tehostamisessa. Se antaa mielenkiintoista värinää ja fyysistä lähestymistapaa soittoon. Håkon Berre on yhtä selvästi suuntautunut avant-garden poluille rumputyöskentelyssään. Hänen soitostaan tulee esille Stefan Pasborgimainen “jytinä ja kumu”, mutta ei se varmaan ihme ole, sillä Stefan on ollut yksi hänen opettajistaan. Tämä tulee hyvinkin selkeästi esille raidalla “The Adventures of The Metal Monkey”.
Levy alkaa järjestäytyneellä kaaoksella, raivoisaa epäjärjestystä, jonka luo hirvenpotku munaskuille. Mutta ei kannata menettää hermoja heti, sillä kappale “FIM” kestää vain vaivaiset pari minuuttia. Jos et ole vielä oikeilla raiteilla, niin “Feskartur” viimeistään ohjaa kuulijan oikeille jalanjäljille, keiton alkulähteille. Se on avant-garde musiikin sielunhoitoa selkeimmillään. “Backward Motian” on hyvin melodiarikas ja harras kappale, mikä voitaisiin luokitella monellakin tavalla puhtaaksi jazziksi, sillä freen alkuvoima tulee esille vasta raidan lopussa. “Talipallosta” löytyy aineksia vaikka mihin. Näin se toimii improvisaation keinoin. On vingutusta, sihinää ja sähinää, pikku taputusta ja välitööttejä, kopistelua ja kilkutusta, kalinaa ja kolinaa, vispilän värinää ja törähdyksiä, mutta hyvin tuntuu löytyvän yhteinen sävelpohja. Ei aikaakaan, kun “Ornetteology” kirvoittaa Joakim Berghällin Ornette Colemanin jalanjäljille. Saksofoni jauhaa puhtaasti ja kepeästi eteenpäin. “Why?” siirtää ajatukset piirun verran hitaampaan tahtiin, jossa haetaan lopuksi sielunrauhaa kuulijan mielialaan. (JKi)
Joakim Berghäll, saksofonit; Adam Pultz Melbye, kontrabasso; Håkon Berre, rummut
Äänitys: Barefoot Studios, Kööpenhamina, 10.-12.11.2006, Ole Jonas Storli, raidat 3 ja 6 liveäänitetty, Christianhavns Beboerhus, Kööpenhamina, 9.11.2006, Oscar André lie Foss. Miksaus ja masterointi: Barefoot Studios, Ole Jonas Storli, 2007. Piirustukset ja suunnittelu: Johannes Höie. Julkaistu 21. kesäkuuta 2007.
- FIM (Furious Inconsequential Moosekick) (imp.) 1:49
- Feskartur (Berre) 9:56
- Spacey jazz (Berre) 7:01
- Backward motian (Melbye) 5:50
- Glove for sale (imp.) 2:34
- The adventures of the metal monkey (Berre) 7:59
- Talipallo Delight (imp.) 6:28
- Ornetteology (Melbye) 3:14
- Why? (Berghäll) 3:42
