Luys I Luso
ECM 2447
Luys I Luso on kokoelma hymnejä (=virsiä), sharakaaneja ja lauluja, siis armenialaista hengellistä musiikkia pitkältä aikaväliltä. Teosten aikajana ulottuu aina 400-luvulta 1900 -luvulle asti, ja musiikin on sovittanut Tigran Hamasyan pianolle ja Harutyun Topikyanin johtamalle Jerevanin kamarikuorolle.
Tämä on samalla kertaa sekä hämmentävä että upea, suorastaan nerokkaasti rakennettu kokonaisuus. Upeus muodostuu loisteliaasta musiikista ja sen taidokkaista esiintyjistä. Hämmennystä puolestaan herättää se miten vuosisatojen takainen musiikki ja nykypäivä on yhdistetty sulavasti uuteen hienoon muottiin. Tarkemmin sanoen: tässä yhdistyvät armenialainen hengellinen musiikki, nykyajan klassinen sävellystyyli sekä improvisaatio.
Keskiaikaisen kirkkolaulun juuret sijoittuvat 300 – 400 -luvuille (siis suurin piirtein samoihin aikoihin levyn vanhimpien osien kanssa) ja se kehittyi aina 1300-luvulle asti. Gregoriaaninen kirkkolaulu on puolestaan nuorempaa ikäpolvea: sen synty ajoittuu 600-700 -lukujen taitteeseen. Bysanttilaisen (= ortodoksinen) kirkkolaulun juuret ovat vieläkin nuorempaa perua. Se rakentui ”vasta” 900-luvulla. Siinä merkille pantavaa on, että monia sen aikaisia – siis jopa 1000-vuotisia – sävellyksiä käytetään yhä edelleenkin ortodoksisissa liturgioissa.
Näin ollen armenialainen hengellinen musiikki on siis vanhimmasta päästä koko länsimaista kirkkolaulua. Sen oma erillispiirteensä ovat sharakaanit, laulutyyli joka tunnetaan juuri ja pelkästään Armeniasta.
Myös Luys I Luson esityskoneisto poikkeaa tuntuvasti vanhan, eri puolilla kehitetyn kirkkomusiikin perinteestä. Kirkkolauluhan oli pitkään selvästi vain ”miesten hommaa” (poikkeuksena toki nunnaluostareissa esitetty musiikki). Säestyssoittimia ei ollut. Kesti vuosisatoja ennen kuin urut astuivat – ei nyt alttarille, mutta – kirkkoon. Hamasyanin sovituksissa on mukana piano (hänen itsensä soittamana). Lisäksi kuoroon kuuluu tasapuolisesti sekä naisia (6 sopraanoa ja 5 alttoa) että miehiä (6 tenoria, 6 bassoa).
Siis suorastaan ennenkuulematonta. Olisiko tämä jopa perinteen häpäisyä? EI! Ei missään tapauksessa. (Ei edes silloin, kun 400-luvulta peräisin oleva vauhdikas Voghormea indz Astvats lähtee riehakkaasti svengaamaan). Kyllä kyse on nimenomaisesti perinteen kunnioittamisesta, vaikka esitystapa onkin 2000-luvulta ja musiikki osittain jopa satoja vuosia vanhaa.
Vanhimpien, 400-luvulle ajoittuvien sävellysten isänä toimi Mesrop Mashtots (n. 362 – 440). Uusimmat teokset sijoittuvat puolestaan 1800-luvun loppuun ja/tai 1900-luvun alkupuolelle. Niiden säveltäjä oli Komitas (1869 – 1935). Tarkkaa sävellysvuotta, melko ymmärrettävistä syistä, ei ole mainittu yhdenkään kappaleen kohdalla, vain säveltäjien elinvuodet tiedetään.
Kaksi kappaletta perustuu 600-luvun melodioihin, niiden kokoajana ja alkuperäissovittajana on toiminut em. Komitas. Edellä mainittujen vuosisatojen lisäksi tarjolla on musiikkia 900-, 1100- ja 1200-luvuilta. Yksittäisiä kappaleita on tässä tarpeetonta erikseen ruotia. Perusmoodi on sama, vaikka vaihtelevuutta toki riittää. Yksitoikkoisuus on tästä kaukana. Olipa sävellykset sitten peräisin miltä tahansa vuosisadalta, niin ikivanhat perinteet yhdistävät.
Jerevanin kamarikuoro laulaa kautta linjan hienosti, nautittavasti.On kyse sitten yksitoikkoisesta puhelaulusta tai polyfonisesta laulusta, niitä molempia ”säestävät” Tigran Hamasyanin alkuperäisharmonioita mukailevat soinnutukset. Upeinta hänen soitossaan ovat kuitenkin tyylikkäät improvisaatiot, jotka paikoin myötäilevät laulumelodioita ja jotka toisinaan kulkevat aivan omia polkujaan. Ikään kuin ne olisivat aivan toisesta maailmasta.
Silloin tällöin väleihin mahtuu myös pelkkiä (suht’ lyhyitä) pianojaksoja. Hamasyanin pianotyöskentely on loisteliasta ja oivaltavaa. Sama koskee myös hänen sovitustyötään. Kokonaisuus on sopusointuinen ja sointuva, tyylikäs ja tunnelmoiva.
No mutta mitä tekemistä tällä levyarvostelulla on rytmimusiikkilehdessä? kuulen kysyttävän. Vastaus: onhan tässä sentään improvisaatiota mukana. Ja onhan tuottajana jazziin erikoistunut levy-yhtiö. Ja se tärkein juttu: uskon (ja ainakin toivon), että hyvin monet jazzin harrastajat ovat kaikkiruokaisia musiikin kuluttajia, ei silmälaput päässä kulkevia ahdasmielisen rajoittuneita swing/bebop/free/ym -friikkejä. Vaan fiksuja ihmisiä, joille kaikki hyvä musiikki kelpaa. Ja sitähän tämä nimenomaan on: upeata, hienoa musiikkia. (TV)
Tigran Hamasyan: piano ja preparoitu piano, kuoro: Yerevan State Chamber Choir johtajanaan Harutyun Topikyan.
Äänitys: Markus Heiland ja Armen Paremuzyan, Argo Recording Studio, Jerevan, lokakuu 2014. Miksaus: Markus Heiland, Manfred Eicher ja Tigran Hamasyan, RSI Studio Lugano, maaliskuu 2015. Kansikuva: Vahan Stepanyan. Julkaisuvuosi: 2015. Tuottaja: Manfred Eicher.
01. Ov Zarmanali 1 1:26
02. Ankanim araji Qo 5:09
03. Ov Zarmanali 2 13:10
04. Hayrapetakan Maghterg 1 3:51
05. Bazum en Qo gtutyunqd 6:42
06. Nor Tsaghik 7:38
07. Hayrapetakan Maghterg 2 1:45
08. Hayrapetakan Maghterg 3 4:25
09. Havoun Havoun 4:34
10. Voghormea indz Astvats 9:33
11. Sirt im Sasani 1 3:46
12. Surb Astvats 5:45
13. Sirt im Sasani 2 4:04
14. Orhnyal e Astvats 4:10
Total duration: 76:05
