Arkistojen kätköistä!
Oheinen Oskun levyarvostelu on julkaistu kymmenen vuotta sitten. Levyarkistosta löytyy monta juttua, joita voi palautella mieleen hakutoiminnolla. TGHSBB on tehnyt hienoa työtä pitkään ja siinä ohessa julkaissut neljä albumia.
Tämän jutun myötä toimitus toivottaa Sami Pöyhösen ja Antti Rissasen luotsaamalle orkesterille hyvää uutta vuotta 2024. Malmitalolla tavataan!
Ranskalaiset korot
TGHSBBCD004
Ranskalaiset korot ovat kopisseet useampaan kertaan levyille vuonna 2012… kunnianosoituksena Suomen Jazzlegenda n:o 1:lle, Erik Lindströmille. Eivätkä toki suotta, sillä niiden askelten myötä on osoitettu sekä kunniaa 90 vuotta täyttäneelle mestarille että hänen erittäin hienolle sävellystyölleen, joka taipuu moneen erilaiseen esitysformaattiin…
Tällä levyllä Lindströmin musiikin taivuttajana on yksi maamme upeimmista big bandeista; The Great Helsinki Swing Big Band. Nimensä mukaisesti svengaavaan swing -musiikkiin erikoistunut kokoonpano, joka vie kuulijansa sota-ajan kahtapuolen vallinneeseen musiikkimaailmaan.
Tämä Antti Rissasen johtama big band suoriutuu soitostaan erinomaisen hienosti, kunnioittaen esikuviensa aikaista musiikkia hyvin autenttisin sovituksin. Todella hienoa työtä tältä 2005 perustetulta orkesterilta!
Levyn avauksena kuullaan intro Let’s Give Our Best… oiva avaussoitto, joka vie kuuilijat heti oikeaan tunnelmaan.
Sitten sukelletaan Lindströmin jazzmaailmaan kappaleen No money, no music myötä. Svengaavan letkeän “jokaisen muusikon lempikappaleen” solistisista osuuksista vastaavat maestro Lindström vibrafoneineen ja Tuomas Kauppi pianoineen. TGHSBB kutoo aistikkaan hienon makuisen taustan. Erinomainen, näin vuosikymmentenkin jälkeen hyvälle maistuva jazzpala.
Toisena varsinaisena raitana soivat svengaavan viettelivänä ranskalaiset askeleet, viehkeänä astelijanaan Annimaria Rinne ja välisooloilijana Lindström itse. Rinne suoriutuu roolistaan hyvin, joskin Helena Siltalan intensiivinen alkuperäinen on porautunut lähes lähtemättömästi kuulijoiden mieleen. Orkesteri on big bandia parhaimmillaan.
Seuraavaksi tehdäänkin Vispilänkauppaa… en nyt oikein tiedä minkälaista sellaista LIndström on oikein säveltäessään tarkoittanut… nyt kuitenkin vispilöijänä on maanmainio Jartsa Karvonen. Soolotukea hän saa klarinetilla Mikko Mäkisen toimesta… Hyvin svengaavaa vuoropuhelua Karvosen ja bändin kesken… rytmikkään kepoisaa menoa Nago Nygårdin sovituksen myötä…
Sodanjälkeisen Suomen kestosuosikki Muistatko Monrepos’n vie Sami Pöyhösen trumpetin liidaamana muistokuvat tuohon Viipurin puistohelmeen… sovitus on Jörgen Petersenin käsialaa. Bändin taustat herkkänä kuin ihanimmat kuudanyöt…
Puiston lumoista saadaan svengaava pyyntö: Kuiskaa minulle. Pyynnön esittää sensuelli Annimari Rinne. Orkesteri bigbändäilee asiaan kuuluvasti kuiskaavan kainosti Pentti Lasasen sovituksessa. Erinomaista tunnetta.
En ole koskaan kysynyt maestro Lindströmilta liittyykö seuraava raita Overboiling jotenkin edesmenneeseen kannukeisari Matti Oilingiin… vai ristikö Oiling yhtyeensä tämän ylikiehuvan kappaleen myötä. Menevän rytmikkään kokonaisuuden maukkaiksi solisteiksi nousevat saksofonisti Risto Salmi ja rumpali Jartsa Karvonen. Kokonaisuus kulkee tanakan varmasti ja svengaavan mukaansa tempaavasti tällä Nago Nygårdin menosovituksella. Massiivisen mukavaa kuunneltavaa.
Seuraavaksi Annimaria Rinne Etsii sinua Erik Saulin sovituksen myötä. Hieman tuntemattomampi svengaavan keinuva sävellys, jonka rytmipoljento saa töppöset läpyttämään Krzywackin kitarankomppauksen tahtiin. Muu orkesteri taustoittaa maittavan laajalla volyymilla.
The Marshall astuu seuraavana kehiin Lasasen sovituksen myötä. Puhdasverista svengaavaa swingiä, jossa solistiroolin ottaa itselleen saksofoneineen Risto Salmi. Iso orkesteri soi erinomaisen hienosti ja vivahteikkaasti taustana… bb -musiikkia parhaimmillaan. Jeeees.
Hetkinen… Olavi Virta on saanut haastajan Armilleen, sillä seuraavalla raidalla makeasti soivan orkesterin solistiksi astuu Juki Välipakka!!! Tuo jazzin laulutaituri näyttää tämän kappaleen myötä loistavaa osaamistaan myös tällä sektorilla. Jos olisin nainen, niin…
Etkö uskalla mua rakastaa?… Verkkaisesti jazzaavan orkesterin solistina saksofonilla Pentti Lasanen. Kysymyksen asettamaa tunteidenpaloa erinomaisesti tulkitseva kokonaisuus. Vanha nostalginen romanttinen poljento saa allekirjoittaneelle nuoruuden mieleen…
Jazzavan svengaava Eric’s Tune svengaa niinkuin se kaikkien tuntema hirvi. Orkesterin mainon rytmikkään sävelmaton päälle Erno Tiittanen trumpetteineen ja Tuomas Kauppi pianoineen kutovat omat soolonsa. Erinomaisen makoisaa ja letkeän menevää jazzia. Hienoa soittoa…
Levykokonaisuus päättyy rauhalliseen Balladiin, jossa Pentti Lasanen trumpetteineen ja Petri Krzywacki kitaroineen soittavat hempeää jäähyväistään kuuntelijoille. Orkesteri soi taustaa erinomaisen herkällä intensiteetillä… ikäänkuin kiittäen maestro Lindströmiä kuin yhtälailla levyn kuuntelijaa.
Tämä on aistikkaan upea levy. Tämä levy osoittaa myös Lindströmin sävellysten sisältämät jazzainekset… vaikka pääosa levyn sisältämistä kappaleista on alunperin julkituotu iskelminä. Tosin niistä on moni nyttemmin jälkikäteisesti nimetty jazziskelmiksi.
Kuten jo alussa mainitsin, tällä levyllä soittaa erinomaisen tasokas big band. Pääasiassa Lasasen ja Nygårdin erinomaisten sovitusten myötä. Erinomaisen kapellimestarinsa Antti Rissasen johdolla.
Nostalgiaa eli ei, nostan tämän levyn annin erittäin korkealle suomalaisessa big band soitannossa. Soiton autenttisuus ja vanhan swingin kunnioitus on upea suoritus.
Orkesteri toki poikkeaa paljon nykypäivän muista big bandeistä vanhan tyylisuuntaperinteen jatkajana… mutta se tekee sen oikeasti pirun hyvin. Soittoon on löytynyt mukaan sielu… ei pelkkää nuotinluvun osaamista…
Olen arvostellut viimeksi kuluneen vuoden aikana muistaakseni ainakin kolme erilaista Erik Lindströmin sävellyksiin pohjautuvaa levyä. Jokainen niistä on ollut omassa kategoriassaan erinomaisen onnistuneita ja hienoja omassa tyylisuuntagategoriassaan. Näin ne jokainen korostavat Lindströmin musiikin monimuokattavuutta.
Tämä nyt kuuntelemani levy vie minut kuitenkin parhaiten menneiden vuosikymmenten taakse… vieläkin kauemmaksi kuin tämän levyn kappaleiden syntymähetki.
Eli todellinen namupala kaikille vanhan swingin ja svengaavan big band musiikin ystäville! (OR)
Antti Rissanen kapellimestari
Erik Lindström vibrafoni
Pentti Lasanen saksofoni ja trumpetti
Laulu: Annimaria Rinne, Juki Välipakka
Trumpetit: Sami Pöyhönen, Erno Tiittanen, Leo Kylätasku, Mikko Koponen
Pasuunat: Juha Kortehisto, Janne Vihavainen, Mikko Haanpää, Jouko Autere
Saksofonit: Mikko Mäkinen, Raila Kulokari, Risto Salmi, Jarmo Rouvinen, Pasi Lackman
Pekka Sarmanto basso, Tuomas Kauppi piano, Jartsa Karvonen rummut, Petri Krzywacki kitara
Äänitys: Markku Veijonsuo, Varistoteles Studiot, Helsinki 8.10.2012
01. Let’s give our best 0:36
02. No money, no music 2:53
03. Ranskalaiset korot 4:21
04. Vispilänkauppaa 3:57
05. Muistatko Monrepos’n 3:12
06. Kuiskaa minulle 3:12
07. Overboiling 4:28
08. Etsin sinua 2:47
09. The Marshall 3:12
10. Armi 2:40
11. Etkö uskalla mua rakastaa 2:33
12. Eric’s Tune 3:41
13. Ballad 3:46
