The Claudia Quintet on käytännössä kulkenut jollain tavalla omilla teillään koko historiansa ajan 1990 luvun lopulta alkaen. Yhtyeen perustaja ja johtaja, rumpali, John Hollenbeck on halunnut alusta alkaen Claudian olevan erilainen, omanlaisensa muiden joukossa. Yhtye on raivannut rönsyt tieltään ja liimautunut omaan taiteelliseen nykyjazzin genreen. Alkujaan hän on sanonut haluavansa yhtyeensä muiden soittajien myös olevan mukana musiikin tekemisessä. Yhteisellä tekemisellä musiikki saa siivet alleen, kun jokainen soittaja antaa oman ilmaisuherkkyytensä puhua soittamisen kautta.
Royal Toast on kvintetin viides levytys. Kuten aikaisemmissa äänitteissä sävellystyöstä vastaa pääosin Hollenbeck itse. Jokainen yhtyeen jäsen on kuitenkin mukana lyhyillä välisävellyksillä, mitkä ikään kuin toimivat introna aina seuraavalle kappaleelle. Pelkästään soitinyhdistelmä, vibrafoni, haitari ja klarinetti samassa kokoonpanossa antavat merkillistä harvoin kuultua potkua.
Olen kuunnellut yhtyeen musiikkia heidän aikaisemmalta, vuonna 2007 ilmestyneeltä, For levyltään. Kun kvintetti esiintyi viime vuonna Porissa Ultra Musiikin kattauksessa, niin valinta hieman ihmetytti etukäteen. En oikein kokenut heidän musiikkinsa olevan sen linjan mukaista. Huomasin kuitenkin, että vapaan ilmauksen tuottaminen ei ole välttämättä pelkästään suoraviivaista ja yksinkertaista, mikä toteutuu vain vankalla jämäkällä jähmeydellä ja rosoisuudella. Claudian lähestymistapa oli toisenlainen. Royal Toast sisältää aineksia ja elementtejä, mistä sykkii vapautunut tapa vaihdella ilmaisua, millä pyritään kunnianhimoisesti, kiihkeällä halulla, ryhdikkäästi käyttämään pohjana taiteellista ambient tyyliä. Kun kuuntelee levyä, niin sieltä löytyy raivokasta abstraktista ilmaisua, mikä on kuitenkin muokattu taitavasti klassistaiteelliseen muotoon. Esimerkkinä tästä on mm. kappale Paterna Terra tai Armitage Shanks, missä Ted Reichmanin haitari pääsee näyttävään irtiottoon. Hollenbeckin kanssa pitkään yhteistyötä tehnyt pianisti Gary Versace tuo tällä levyllä aivan uutta värinää yhtyeen ns. standardiin soittoon. Paino tuntuu sopivan lisäinstrumenttina vallan mainiosti yhtyeen soundiin.
Hollenbeck johdattelee yhtyeen soittoa melodisena ja tunteita luovana lyömäsoittajana. Hänellä on valtava määrä harmonista syvyyttä ja ulottuvuutta. Hän taputtelee oikea-aikaisesti, vaikuttavan tarkasti, tukevan pohjan omalla tavallaan virheettömän napakasti. Hänellä on näkemystä vahvistaa muiden soittajien tekemisiä tarkoilla ja kohdalleen osuvilla napautuksilla. Sitä voi helposti lähestyä. Omalla mielenkiintoisella tavallaan se sopii vallan mainiosti pelkästään jazzmusiikista kiinnostuneelle kuulijalle, vaikkakin perin uudenaikaisella lähestymistavalla. Se on yhtäkaikki lämminhenkistä musiikkia, mikä ei vaadi kuuntelijalta kovasti pinnistelyjä pysyäkseen hyvin mukana. Royal Toast on jännittävän hyvä musiikillinen seikkailukokemus, missä free- ja progressiivinen jazzilmaisu yhdessä nykyaikaisen modernin jazzin kanssa lyövät kättä päälle tavalla, jota ei suoranaisesti pysty lokeroimaan valmiiksi muokattuun kastiin. (JKi)
John Hollenbeck; rummut, perkussiot, Ted Reichman; haitari, Chris Speed; klarinetti, tenorisaksofoni, Matt Moran; vibrafoni, Drew Gress; kontrabasso. Vierailija: Gary Versace; piano, haitari kappaleessa For Frederick Franck.
Äänitys ja miksaus: Andy Taub, Brooklyn Recording, joulukuun 14.- 15. 2009 ja Ben Liscio, Studio Intern. Masterointi: Brent Lambert, The Kitchen Mastering. Tuotanto: John Hollenbeck. Kannen suunnittelu: Karlssonwilker Inc. Kuvat:. Julkaistu: 18.5.2010.
- Crane Merit (John Hollenbeck) 6:47
- Keramag Prelude (John Hollenbeck) 1:01
- Keramag (John Hollenbeck) 8:08
- Paterna Terra (John Hollenbeck) 5:30
- Ted versus Ted (Ted Reichman) 0:42
- Armitage Shanks (John Hollenbeck) 5:03
- Drew with Drew (Drew Gress) 0:48
- Sphinx (John Hollenbeck) 3:59
- Matt on Matt (Matt Moran) 0:52
- Zurn (John Hollenbeck) 6:42
- Chris and Chris (Chris Speed) 0:56
- Royal Toast (John Hollenbeck) 5:32
- “Ideal” Intro (Gary Versace) 1:16
- Ideal Standard (John Hollenbeck) 8:04
- American Standard (John Hollenbeck) 6:02
- For Frederick Franck (John Hollenbeck) 7:56
