Virginiasta lähtöisin oleva Christopher Crocco on Berkleen musiikkikoulukunnan kasvatti ja 1997 loppututkinnon suorittanut kitaristi.
Kuten niin monen muun muusikon tie vei New Yorkiin, missä hän on ehtinyt esiintyä lähes kaikilla merkittävimmillä klubeilla. Chris Croccon bassoton Fluid Trio perustettiin 2006 yhdessä saksofonisti George Garzonen ja rumpali Francisco Melan kanssa. Yhtye julkaisi ensimmäisen albuminsa jo seuraavana vuonna, helmikuussa 2007.
Croccon mukaan nyt, marraskuussa 2010, oli tullut sopiva aika etsiä uutta “totuutta” ilman turhia ylimääräisiä improvisoituja “trikkejä”. Edellisen levytyksen jälkeen oli ehtinyt kerääntyä uutta sävellystuotantoa ja ilman suurempia valmisteluja äänitys tehtiin yhtenä päivänä ja “purkitettiin” hyvin nopeasti.
Trio sai plussan perään, sillä uudella tämän vuoden alussa julkaistulla toisella äänitteellä on mukana basso. “Plussaksi” Peter Slavov oli helppo valinta, sillä kaikki kolme ovat työskennelleet hänen kanssaan ensimmäisen levyn julkaisun jälkeen monissa tilaisuuksissa eri kokoonpanoissa. Yhtye kulkee kuitenkin vahvasti samalla melodisella linjalla jakaen levyn kappaleet osittain trio ja kvartetti yhdistelminä. Tuloksena on siistiä, rauhallisen harmonista ja rehellisen selväpiirteistä soinnukasta kitaravetoista jazzia. Soitto ei sisällä mitään erityisen yllättäviä käänteitä, mikä aiheuttaisi mielialan kuohuntaa tai herättäisi erityistä mielenkiintoa, vaan pääsääntöisesti liikutaan tunteellisen linjakkaassa soundimaailmassa hyvällä mieleenpainuvalla emotionaalisella latauksella ja tunteen palolla.
Trio+ avaa “Avenge” kappaleella kvartettina “turkasen” kostonhimoisesti, rytmikkään kiharaisesti ja rennon oloisesti. “Heaven” kaiken muuttaa ja kitara-basso-rummut trio jatkaa melodisen aistikkaasti, pettävän yksinkertaisesti, mutta hyvällä jännitteellä rauhallisin sooloin. “Silvia” on jatkoa edellisen levyn “To Silvia (Don’t Say Goodbye)” tarinaan. Se on hautovan surumielinen, suurella alakuloisuudella esitetty kappale, jonka ilmapiirin luo ja täydentää Garzonen tenorin kauniit sävelet. Säveltäjän mukaan “tässä tultiin tarinan loppuun”. “When It Is When” palaa takaisin trion muotoon Croccon aloittaessa kumisevalla alarekisterin melodisella toistolla, johon Mela vastaa symbaaleiden räiskinnällä vaihtaen tunnelman vahvan energiseen rummutukseen. “Trial of Time” on oikullinen, hyvin svengaava, täyteläinen ja rento bluessävytteinen kappale, jossa Garzonen tenori aloittaa mainion keskustelun, johon Crocco vastaa tulisieluisesti kitarallaan. “What It Is” on jatkoa edelliseen, suoraviivainen blues, mutta triona esitettynä. “Spice Mine” on melodialtaan pelkistetty, hidas, uneksiva ja haaveileva, jossa Melan rytmikäs rumputyöskentely vastaa maukkaasti Croccon taiteelliseen sooloiluun. “Metal” on kitara-rummut duona esitetty melko vapaasti hetken mielijohteesta toteutettu kappale. Chris toteaakin tästä kappaleesta, että “tunne on ikään kuin olisimme kohdanneet ensi kerran, tulos on niin jämäkkä, että se kuulostaa yhdeltä soittajalta”. “My Own Personal Wake” on vuorostaan maalauksellinen ja itseään tutkisteleva teos, missä trio herkistyy tunteelliseen rinnakkaiseloon. Levyn päätös kappale “My Peace” on sentimentaalinen hymni Croccon ja Slavovin yhdessä duona toteuttama synninpäästö ja hengen vapautus. Sen jälkeen sielu vilahti taivaaseen. (JKi)
Chris Crocco; kitara, George Garzone; tenorisaksofoni, Peter Slavov; basso, Francisco Mela; rummut
Äänitys: Joe Marciano, 9. lokakuuta 2010, Systems Two, Brooklyn, New York. Masterointi: Max Ross. Tuotanto: Chris Crocco. Kuva: Nicoletta Piu. Julkaistu: 1.1.2011.
- Avenge 3:11
- Heaven 9:21
- Silvia 4:08
- When It Is When 6:04
- Trial of Time 6:09
- What It Is 3:20
- Spice Mine 5:14
- Metal 5:18
- My Own Personal Wake 5:21
- My Peace 2:37
Kaikki kappaleet ovat Chris Croccon sävellyksiä
