Trilogue
Gateway Music
The Bridge, Triologue, on miellyttävä tuttavuus kaikille, jotka pitävät Bill Frisell -tyylisestä kitaransoitosta. The Bridge on trio, joka esittää omaa instrumentaalimusiikkiaan. Ehkä Christian Frank ei kitarasolistina tai säveltäjänä yllä vielä aivan maestro Billin tasolle, mutta yritys on vankka, ja hyviä hetkiä löytyy runsaasti.
Toisaalta Frank yhdistää modaaliseen jazziin jotensakin hauskalla tavalla John Lee Hooker -tyylin minimalistista bluesia. Kitarakin tuntuu olevan ajoittain hieman epävireessä, mikä tietysti tuo hupaisaa karheutta tänä sliipattuna aikakautena.
Puolet sävelmistä on Frankin omia, puolet bändin improvisationaalisia sävellyksiä. Yhteisissä biiseissä Frankin asema solistina ei ole aivan niin korostunut kuin omissa, mutta edelleen se on keskeinen. Improkestot vaihtelevat minuutista kahteen, eli oikein syvällisiä näkemyksiä ei oikein ehdi muodostua. Rento jammailuhenki kuitenkin sävyttää näitä jameja.
Soundivaihtelua on kitarassa, mutta sitä saisi olla enemmänkin. Esimerkiksi delayn rohkeampi käyttö kitarassa olisi monipuolistanut bändituotosta, ja toisaalta vasurin vasarointitekotapaa olisi voinut rajoittaa. Balladihenkisistä biiseistä ainakin minuun tenhosi parhaiten In Between ja Tell Me Why. Oikein sävykästä ja atmosfääriltään miellyttävän sympaattista musisointia!
Carsten Landors kiinnostaa rumpalina. Hänen jossain määrin levoton soittotyylinsä sopii tietenkin bändin tyylisuuntaukseen, mutta kaipaisi ehkä välillä jäsentyneempiä vaihtoehtoja mm. hitaisiin balladeihin. Tell Me Why -raidalla näin käykin, ja tuloksena on levyn paras biisi. Claus Kaarsgaard jää basistina hieman arvoitukselliseksi, mutta täyttää perustehtävänsä moitteetta. Jousisoitto on lähinnä efektimäistä, mikä tässä konseptissa ei ole haitaksi. Riittävä volyymitaso tarvitaan, jotta bändin sanoma välittyy kuulijalle, koska yhtye soittaa välillä todella hiljaa.
How Long kuulostaa erehdyttävästi House of the rising sun-sävelmältä. Ainakin sitä pystyi vaivatta laulamaan poikien jammailun päälle – no, kaikkeahan voi aina laulaa, mutta jos sen saa suurin piirtein vielä sopimaankin esityksen raameihin, niin hyvä. Major & Minor ei ehkä ole aivan tarkasti ottaen otsikon mukainen (”duuri & molli”), pikemminkin mietiskelevä balladi, mutta hyvä sellainen – hieman verkkainen ilmiön tarkastelu olisi vain pitänyt ulottaa reilusti syvemmälle. Solistivierailuna vaikkapa saksofonisti olisi tehnyt tervetulleen säväyksen.
Ajoittain pojilta tuntuu hieman ehtyvän sanominen. Trioformaatilla asteikkopohjainen improvisointi käy tietysti työstä, ja tuotos on tietyllä tavalla vaativa myös kuulijalle. Tukeva energialataus Triologue on. The Bridge on ehdottomasti saatava Suomeen; klubikeikoille nyt ainakin, mutta heillä olisi varmasti kanttia myös isojen festarien lavoille. Soundit pysyvät melko lailla samoina.
Christian Frank, guitar; Carsten Landors, drums; Claus Kaarsgaard, bass
Recorded, mixed & mastered by John Fomsgaard (Village Records/Karma Crew)
01. Country Life 4:05
02. Gently 3:53
03. Impro#1 2:15
04. Tell Me Why 6:14
05. Impro#5 1:48
06. How Long 2:28
07. Major Minor 4:04
08. Impro#2 1:00
09. Breath Of Life 4:05
10. Impro#4 1:43
11. Impro#3 1:16
12. In Between 5:46
