Matka
Karkia Mistika Records Karmi-061
Jorma Tapio ja Janne Tuomi ovat tunteneet toisensa jo käytännössä parikymmentä vuotta ja yhteisiä soittorupeamia on kertynyt iso määrä eri kokoonpanoissa ja yhteyksissä. Duona yhteinen taival alkoi jo 1990-luvun loppupuolella, mutta kaikki menneet vuodet eivät ole olleet kovin tiiviitä esiintymisien puolesta, välissä on ollut pitkiäkin taukoja. Muutaman viimeisen vuoden aikana kaksikko on kuitenkin kehitellyt omaa tyyliään ja yhteisiä esiintymisiä on tehty enenevässä määrin.
Tämän yhteistyön tuloksena on nyt julkaistu aivan hiljattain, tammikuun aikana, uusi albumi Karkia Mistika Recordsin toimesta. Matka on varsin osuva nimi levylle, sillä siinä tehdään tosiaan matkaa moninaisella musiikillisella ilmeellä. Levy sisältää yhteensä 14 kappaletta soittajien yhdessä kehittelemää musiikkia, mistä löytyy laaja spektri aineksia monipuolisesti vapaan improvisaation keinoin esitetystä jazzista, perinteisestä kansanmusiikista ja klassispohjaisesta taidemusiikista. Toista tuntia kestävä levy on tiivis ja täysipainoinen näyttö kahden taitavan soittajan luomiskyvystä ja taiteellisesta laajakatseisuudesta.
Vaikka molemmille jazz on läheistä sen vapauden vuoksi, niin he eivät aseta mitään erityisiä raja-aitoja esittämäänsä musiikkiin. Molemmat ovat laaja-alaisesti kiinnostuneita eri musiikin lajeista. Multi-instrumentalisti Jorma Tapio on tiukasti toiminut nimenomaan vapaan avantgardistisen underground- musiikin parissa uransa alusta alkaen ja se kuuluu tämänkin levyn sisällössä. Vastaavasti lyömäsoittaja-perkussionisti Janne Tuomi on mukana monessa tämän suunnan musiikkia esittävässä yhtyeessä ja hän toimii myös klassisen musiikin puolella sinfoniaorkestereissa ja soittaa teatterimuusikkona, joten yhteensä kaksikolla on taustalla kattava kirjo musiikillista laajuutta.
Levyn sisällöstä Simpukka avaa pelin lyhyenä introna. Manifestation muuttaa nopeasti kaiken ulkoisesti ja sisäisesti toisenlaiseksi. Se on kuin ilmestyskirja, minkä ajatukset ja aikeet ilmaistaan rankkana rypistyksenä, tappavalla vauhdilla Tapion rääkätessä tenorisaksofoniaan tunnottomasti ja säälimättömästi ja Tuomen koetellessa rumpukalvojen kestävyyttä rumpupalikoiden viuhuessa tiuhaan ja kovaa. Maisema ja ajatusmaailma muuttuvat nopeasti, kun Karelian Temple rantautuu Karjalan kunnaille kalevalaisen kansan pariin, sinne missä vasta on väännettävä katajasta, jos koivua ei ole lähettyvillä. Jorman huilu soi pohjattoman sydäntä särkevästi, kuin lampaita avarilla niityillä paimentaen ja kotiin kutsuen. Janne täydentää kutsua hiljaisilla kongien kopsautteluilla ja triangelia kilkutellen.
Bundi Ho alkaa painostavasti bassoklarinetin kumean äänen uhmatessa taiteellista vapautta. Jostain muurin takaa kuuluu symbaaleiden helinä, mikä tuo mukanaan kimakan rääkäisevän vastauksen – keskusteluyhteys on avattu, mutta tunnelma on ristiriitainen. Kongi kumahtaa uhkaavasti ja äänien keskinäinen riitely laantuu hetkeksi, mutta sovintoa ei synny. Erotuomari tarttuu kiivaaseen peliin ja saakin aikaiseksi pelikatkon ja perille päästään rauhallisissa tunnelmissa yhteisymmärryksen vallitessa.
Kova animaalinen huuto, villi ja sotaisa, valtaa huomion ja pian alkaa huilun sotatanssi, Flute Africaine. Huutojen jatkuessa myös sotarummut alkavat päristä vahvistaen omalla uhmallaan sotaisaa henkeä. Kappale tuo sisältöön uutta ilmettä, afrikkalaista viidakkotunnelmaa. Are-At jatkaa lyhyesti samoissa tunnelmissa, mutta kovat rääkäisyt ovat hieman vaimentuneet. Janne jatkaa yksinpuheluaan kiivaasti rumpujen ja peltipurkkien kolistelulla. Pillin puhalluksella tilannetta yritetään rauhoittaa, mutta ei, peltien kolistelu jatkuu ja irtopalat alkavat lennellä ympäriinsä entistä raivoisammin.
Lähes puoliväliin on Matka edennyt, kun tunnuskappale avaa rähmäiset silmänsä ensin tunnustellen, sitten voimakkaan raivoavasti, sekopäisesti ryntäillen. Jannen räväkkä rummutus ja Jorman kimakan korkealla rekisteröityvä puhallus kolkuttelevat tuonelan portteja ja luovat pelokkaan tunnelman. Viiltävät symbaaleiden vingutukset tuovat mieleen viikatemiehen mustassa kaavussaan. Tässä vaiheessa matkaa tarvitaan lyhyt rauhoittava, tuntematon välisoitto, Unknown Message, jonka jälkeen voidaan siirtyä tunnelmoimaan ja kuuntelemaan Jorman vahvan kypsää ja rehevää tenorisaksofonin puhallusta, Un Jour Tu Verras, jota Janne taustoittaa taitavan rauhallisesti sopivaa energistä voimaa käyttäen ja välillä tyylikkäästi hiljennellen.
Sitten ollaankin jo pitkällä, ilmeisesti jossain Itä-Siperiassa Venäjän ja Mongolian rajan pinnassa, sinne asti ainakin nimi viittaa, Ulan Udd. Musiikki on myös muuttanut muotoaan rauhoittavaksi huilun puhallukseksi itämaisine kaikuineen hiljaisuuden vallitessa. Hitaat rumpujen tömähdykset, huilun vaikerointi ja kimakat syöksähtelevät tussahtelevat äännähdykset korostavat harrasta tunnelmaa. Loppua kohden ääni kirkastuu ja Prayer for My Brother saa aikaan juhlavan kunnioitusta herättävän tunnelman. Jorman tunteikas, mutta voimallinen tenorin soitto säröäänineen herättää unisemmankin kuulijan heristelemään korviaan tässä juhlavassa hetkessä.
Matka alkaa loppua, kun Jorman huilu puhuu rytmikkään sointuvasti ja ilmavasti, Dessert Sun. Sitten räjähtää kuin loppuhuipennukseksi, Releasing the Pain, alun räväkkyyttä muistellen. Janne antaa vauhtia rymistellen patteristoaan, johon Jorma vastaa voimallisella ärhäkkyydellä ahnaasti, putket punaisena saksofoni saa kyytiä, julma törähtely saa korvat pullistumaan ja tärykalvon värähtelemään, mutta kyseessä olikin tuskasta vapautumisen hetki. Matka päättyi hieman yllättävästi neljän miehen yhteiseen Eskimo-lauluhyräilyyn.
Matka on kuin puhtaasti ajatuksen voimalla syntynyt käsitteellinen taideteos, millä on selkeä yhteys avantgardistiseen ja improvisoidusti esitettyyn musiikkiin. Sen voi kokea esittämishetkessä, sen voi myös kokea tällä levyllä, kun ennakkoluulottomasti pyrkii sen annin vastaanottamaan ja perehtymään sen sisältöön.
Levyllä käydään Matkan aikana ylhäällä mäkien harjanteilla ja laskeudutaan syvälle luolaston ytimeen. Miten kuulija sen kokee ja ehtiikö hän mukaan. Pystyykö kuulija aistimaan ja omaksumaan matkan aikana kokemat ravistelut, se jää jokaisen omaan harkintaan. Sen elämyksen voi vain kokea ostamalla tämä levy ja lähteä tälle vapaiden äänien Matkalle mukaan. Vapaan kokeilevan jazzin piireissä vastaavanlaisia duo-ilmentymiä on kuultu maailmalla tunnettujen huippusoittajien kesken. Nyt tähän samaan ryhmään on vahvasti tunkeutumassa Tapio & Tuomi duo eikä syyttä suotta, vaan taidolla. (JKi)
Janne Tuomi: rummut, vibrafoni, muut lyömäsoittimet, laulu, Jorma Tapio: tenorisaksofoni, bassoklarinetti, huilu, bassohuilu, puuhuilut, lyömäsoittimet, laulu, Eskimo Song (raita 14): Jorma Tapio, Janne Tuomi, Kusti Vuorinen ja Hannu Lehtoranta: laulu
Äänitys: Juha Mäki-Patola, Finnvox Studios, kevät 2013 (1,3,5,6,7,8,9,11,13), Juuso Nordlund, JJ Studios, Tampere, talvi 2015 (2,4,10,12), Janne Tuomi, Kuhmajärvi, Tampere, syksy 2015 (14). Miksaus: Juuso Nordlund. Masterointi: Pentti Dassum. Kannen kuva: I.K Inha, Museoviraston suosiollisella avustuksella. Julkaistu: tammikuu 2016
- Simpukka 0:37
- Manifestation 4:27
- Karelian Temple 8:55
- Bundi Ho 6:44
- Flute Africaine 4:15
- Are-At 2:30
- Matka 6:55
- Unknown Message 0:55
- Un Jour Tu Verras 6:06
- Ulan Udd 8:04
- Prayer For My Brother 6:35
- Desert Sun 3:03
- Releasing The Pain 3:00
- Eskimo Song 3:15
Kaikki sävellykset Jorma Tapio & Janne Tuomi
Paitsi Karelian Temple ja Prayer Fo My Brother Jorma Tapio
Un Jour Tu Verras, Van Parys ja Eskimo Song, Trad.
Kokonaissoittoaika 66:30
