Hollantilainen kvartetti Talking Cows kulkee tosiaan, sanan varsinaisessa merkityksessä, vahvan maanläheisesti navetan kautta lavoille. He saattavat soitella kaikessa rauhassa lehmien seassa, mitkä lisäävät sopivasti vahvat “ammuu”-tehosteet mukaan soittoon. Sillä saadaan lehmät lentoon. Mutta asiallisesti ottaen ei tämän yhtyeen soitto todellisuudessa pelkästään mitään pelleilyä ole. Kyllä, yhtye tekee vallan vakavasti otettavaa siistiä jazzjälkeä, ihan oikeata perustavaraa, lisättynä vahvan energisellä vapaalla ilmaisulla. Soitto kulkee linjakkaan näyttävästi rikkaan monipuolisella 1950-luvun soundilla, mutta tämän vuosisadan nykysuuntauksen hengessä, kuten he ovat itse ajatuksena julkituoneet. Tietynlainen humoristinen ote on kuvaavaa yhtyeen musiikille, mutta siitä syntyy mukava muhennos traditionaalista jazzia nykyaikaisella vankan raastavasti höystetyllä improvisoinnilla. Tuote on todennäköisesti möyhennetty pötsin, satakerran ja juoksutusmahan kautta taitavan ilmavaksi jazziksi.
Jo kohtapuolin nelisenkymmentä vuotta tenorisaksofonia puhaltanut Frans Vermeerssen ja pianisti Robert Vermeulen muodostavat yhtyeen ytimen. He vastaavat samalla yhtyeen kolmannen albumin, Almost Human, kymmenen kappaleen sisällöstä puoliksi. Heitä täydentävät komppivauhdittajat basisti Dion Nijland ja rumpali Yonga Sun.
Vermeerssen puhaltaa voimallisesti, viiltävän räväkästi ja osittain kovalla tempolla, mutta siinä on runsaasti mehevää tuoreutta. Se tulee hyvin näyttävästi esille kappaleessa A Serious Lack Of Humour, mikä on muutenkin hienosti rullaava ja kovavauhtinen lennokas esitys. Se alkaa Nijlandin minuutin mittaisella bassointrolla, mistä Sun räväyttää rajulla rumpujen kolistelulla koko porukan liikkeelle. Vermeulenin rynnistää pianon koskettimilla välillä hyvinkin monkmaisesti, rennon viileästi riitasointuja hakien, hieman epäsovinnaisesti, mikä tekee koko kappaleesta mainiota kuunneltavaa. A Stroll For Gonso on sielukkaan lämminhenkinen kappale, balladinomainen, missä Vermeessenin näyttää taitonsa myös tunteiden tulkitsijana, rehevällä, kypsän mehukkaalla ja hillityn täyteläisellä puhaltamisella.
Kappaleet ovat tehokkaan monipuolisia ja osoittavat soittajien taitavuutta luoda polveilevia ja toisistaan erottuvia kappaleita, jotka kuitenkin säilyttävät varsin hyvin samanlaisen tyylin. Vanhan perinteisen bebopin kuvioihin on taidokkaasti imetty nykyaikaista esittämistä, hyvin mukaansatempaavan rennon ja helponoloista groove-pohjaista funksoundia missä on paljon improvisoituja kuvioita mukana. Siinä missä A Stroll For Gonso tulkitsi syvällisiä tunteita, niin Dinner Is Served, sitä seurannut Not Yet ja Most Def! jyräävät iloisesti ja tanakasti hyvällä rytmillä, maukkailla variaatioilla maustettuna, suoraviivaisesti kolkuttaen kuin entinen “lättähattu” kiskoillaan hieman mutkissa huojuen. Hang Glider vie taas kuulijan pitkälle improvisaation pyörteisiin, mistä löytyy osittain myös hieman avantgardistista eläytymistä ja kokeilevuutta.
Jos ajatellaan puhtaasti jazzin näkökannalta asiaa, niin Almost Human on erinomainen levy ja osoittaa, että Talking Cows on hieman humoristisesta nimestään huolimatta todella tukevasti sykkivä ja vakavasti otettava yhtye. Levyn sisältö on täyteläistä, kirpeän purevaa, siinä on hyvä railakkaan menevä syke, mutta soittajat osaavat myös muuntautua syvälliseen sentimentaalisuuteen. (JKi)
Frans Vermeerssen: tenorisaksofoni, Robert Vermeulen: piano, Dion Nijland: kontrabasso, Yonga Sun: rummut
Äänitys: Hans Wijnbergen, Studio Winjbergen, Harlingen, heinäkuun 3. ja 4. 2011. Raidat 4 ja 10 ovat äänitetty SJU Jazzpodiumilla, Utrechtissa, 5. helmikuuta 2011. Tuotanto: Talking Cows. Kannen suunnittelu: Skipintro. Julkaistu: 2012.
- Hurdles In Three (Vermeerssen) 4:46
- A Serious Lack Of Humour (Vermeulen) 7:58
- A Stroll For Gonso (Vermeerssen) 6:15
- Dinner Is Served (Vermeulen) 6:41
- Not Yet (Vermeulen) 7:37
- Most Def! (Vermeerssen) 6:30
- Hang Glider (Vermeerssen) 7:03
- Mooing Around (Vermeulen) 3:42
- Two Guys And Beer (Vermeulen) 5:17
- Hop On, Hop Off (Vermeerssen) 7:46
{youtube}cyNnBMhInMU{/youtube}
