Nomad Songs
ECM 2409
Onpas ihan mahottoman hämmästyttävä äijä tämä 63-vuotias saksalainen muusikko-säveltäjä-sanoittaja Stephan Micus. Tämä on täydellisesti yhden miehen show alusta loppuun asti kaikki musiikista sekä koko levytuotantoon liittyvistä osatekijöistä lähtien. Ja millainen show tässä onkaan. Aivan lähes käsittämättömän uskomattoman hieno kokonaisuus. Järisyttävän upea avaruusseikkailu globaalin maailmanmusiikin parissa.
Micus on matkustellut runsaasti eri puolilla maailmaa: molemmissa Amerikoissa, Afrikassa ja (erityisesti) Aasiassa. Matkoillaan hän on saanut monenlaisia vaikutteita sekä opetusta paikallisilta mestareilta eri soittimien käsittelyssä flamencokitarasta nye-huiluun, shakuhachiin ja monenlaisiin kieli- ja lyömäsoittimiin.
Vaikka hän teknisesti hallitseekin lukuisia ja taas lukuisia soittimia, hän ei välttämättä soita niitä tavanomaisella tavalla vaan etsii uudenlaisia, luovia soittotapoja niille. Hän käyttää paljon myös ”outoja” yhdistelmiä: samassa kappaleessa voi olla yhdistelmä soittimia useammalta mantereelta. Tuskinpa koko hänen soitinarsenaalinsa mahtuisi yhteen rekka-autoonkaan. Nytkin on mukana 13 eri soitinta (jos laskin oikein).
Vastaavanlaista luovuutta löytyy myös hänen ”sanoituksissaan”. Ne voivat olla aivan jotain höpöhöpökieltä.
Kuten tässäkin, hän tekee mielellään kaiken yksin alusta loppuun saakka. Micus on tehnyt vinon pinon levytyksiä ECM:lle ilman että Manfred Eicher olisi ollut lainkaan tuotannossa mukana. Ilmeisen selvää on, että miesten välit ovat hyvät ja keskeinen luottamus korkea.
Nomad Songs viittaa nimensä mukaisesti paimentolaismusiikkiin. Henkilökohtaisesti minulle jäi päällimmäiseksi mieleen viitteitä Lähi-Idän musiikkiin (vaikka onhan paimentolaisia vaikka missä päin maailmaa). Esimerkiksi laulusoolokappale The Blessing on kuin rukoukseenkutsuhuuto moskeijan minareetista.
Tuo em. vaikutelma voi kuitenkin olla pinnallinen ja harhaanjohtava, sillä tapansa mukaisesti Micus voi yhdistellä musiikissaan vaikka mitä ja mistä tahansa. Toisaalta myös eri kansojen etnisessä musiikissa on yllättävänkin paljon samankaltaisuutta, yhtä universaalia äänimaailmaa kun asiaa (= musiikkia) tarkemmin analysoi.
Joka tapauksessa tämä Nomad Songs on kertakaikkisen upea, monimuotoinen seikkailu maailmanmusiikin rikkaaseen maailmaan. Lisäksi niin hienosti toteutettu, että ei voi kuin satakybällä suositella. Samoin suosittelen tutustumaan tämän mestarin aikaisempaan tuotantoonkin.
Stephan Micus: kaikki soittimet (ks. tarkemmin biisilistasta), sävellykset ja sanoitukset.
Äänitys: MCM Studios, 2012-2014. Kansikuva: Bernard Descamps / Agence VU. Julkaisuvuosi: 2015.
Part 01. Everywhere, Nowhere (4:40)
ndingo, genbri
Part 02. Leila (5:27)
steel-string guitar, suling
Part 03. The Promise (8:19)
genbri, voice, nay, rewab, rabab
Part 04. The Stars (2:47)
twelve-string guitar solo
Part 05. The Spring (2:53)
ndingo, genbri
Part 06. The Blessing (4:30)
voice solo
Part 07. The Feast (5:04)
2 fourteen-string guitars, steel-string guitar,nay
Part 08. Laughing At Thunder (4:21)
5 genbri
Part 09. Sea of Grass (5:01)
2 tin whistles (samanaikaisesti soitettuna)
Part 10. The Dance (6:12)
twelve-string guitar, rewab, rabab, genbri, 2 steel-string guitars
Part 11. Under The Chinar Trees (6:42)
3 ndingo, shakuhachi, voice
