Tanskalaispianisti Søren Kjærgaard on Suomessa jäänyt hieman vieraaksi, eikä hänestä löydy oikein tietoa muualtakaan. Itsekin törmäsin charmanttiin Akustika-levyyn melkein puolivahingossa. Levy on purkitettu jo joulukuussa 2008, mutta trion musiikki on ajatonta ja musisointi eleganttia. Tanskalaiseen jazzyhteisöön Kjærgaardin pianotrio on jo ehtinyt tehdä merkittävän vaikutuksen lahjakkaana ryhmänä, ja maestro itse on saanut tunnustusta bändiliiderinä ja myös mielenkiintoisena säveltäjänä.
Kööpenhaminan Jazzhousella nauhoitettu Akustika antaa hyvän kuvan yhtyeen potentiaalista. Variaatioskaala on pianotrioksi sangen laaja ja voisi sanoa epäperinteinen. Siinä on sekoitusta balladeista, jazzpianon alkujuurilta, impressionistisia maisemia ja myös estotonta voimaa. Trioa pidettiin jo vuosikymmeneen puolivälissä yhtenä lupaavimmista Tanskan nuoren jazzsukupolven tulijoista.
Jalansijan saaminen skandinaavisessa kentässä on kuitenkin haasteellista, koska tasokkaita yrittäjiä alkaa tehostuneen koulutuksen vanavedessä olla paljon. Ensivuoroisesti pianistin omille sävellyksille rakentuva instrumentaalilevy toimii jännittävänä siltana perinteisen jazzin ja nuoren polven muusikoiden välillä.
On helppo havaita, että Kjærgaard on kuunnellut tarkoin korvin jazzpianon legendoja, kuten Oscar Petersonia, ja nuoremman polven uudistajia, Keith Jarretia. Hänellä on ilmeisesti ollut korvaa myös elokuvamusiikin “kulta-ajan” säveltäjille. Termillä “kulta-aika” näytetään nykyisin viittaavaan ajanjaksoon 1965-1975, jolloin valkokangas svengasi sellaisten säveltäjätaiturien tahdissa kuin Quincy Jones, John Barry, Lalo Schifrin ja Michel Legrand.
Useimpien jazzihmisten mielestä tuo sinänsä tuottoisa jakso kuitenkin häviää 1940-50 -lukujen filmimusiikille. Joka tapauksessa se kuulostaa inspiroineen Kjærgaardia sävellystyössä. Hänen trionsa musisoi varsin perinteiseen pianotriotyyliin, mutta tekee sen kuitenkin omintakeiseen tapaan, arvostelukykyisesti ja teknisesti viimeistellyllä tavalla.
Virkistäviä soinnillisia eksperimenttejä ovat mm. kahdeksannen raidan (Stormy Rag) jousisoitin- ja kitaraimitaatiot Karibian meren hengessä, tai perinteisempää jazzprofiilia edustava Jerome Kernin Yesterdays. Bobby Hutchersonin Montara oli yllättävä ja onnistunutkin valinta pianotrion repertoaariin – onhan varsin yksinkertaista sävelmää todella paljon versioitu, aina diskosta lähtien.
Kjærgaard on pianistina varsin pidättyväinen ja ajatteleva, mutta tämä ei tarkoita kiihkottomuutta tai intohimon puutetta. Esitykset ovat melko pitkiä, ja solistinen vastuu on pääasiassa pianistilla. Halu irrota tutuista pianotriojen bluespohjaisista rakenteista on kuitenkin toteutunut varsin hyvin. Triosoundi on täysi ja eheä, vaikka ilmaisu on välillä lähes minimalistista. Epäilemättä Kjærgaardin musiikki toimii parhaiten intiimissä klubitunnelmassa livenä, joten ponnistellaanpa siihen suuntaan.
Soren Kjaergaard (piano); Jonas Westergaard (bass); Frands Rifbjerg (drums)
Recorded at DKDM Studios, Copenhagen
Engineered and mixed by Aske Bode
Mastered by Rune Kaagaard
1. Mount Duke 8:50
2. And He Discovered Love 9:44
3. Noface 3:06
4. Montara 7:26
5. Intermezzo 4:08
6. March 1:01
7. Yesterdays 11:45
8. Stormy Rag 6:50