Live at Finlandia Hall, Helsinki 1972
Svart SRE609DC
Jazzin tervaskanto nyt jo 92-vuotias Sonny Rollins tuli aikanaan tunnetuksi sapattikausistaan, jolloin mies ei soittanut julkisuudessa eikä myöskään tehnyt levyjä. Yksi katko sattui 1960-70 -lukujen vaihteeseen. Tuolloin hän mm. vietti useita kuukausia Intiassa. Paluunsa jälkeen Rollins ryhtyi kuuden vuoden tauon jälkeen myös levyttämään. Tuloksena oli heinäkuun puolivälissa 1972 äänitetty Lp Next Album.
Vajaa kuukausi myöhemmin hän saapui Suomeen soittamaan vasta valmistuneeseen Finlandia-taloon Helsingin juhlaviikkojen konserttiin, jossa hänen säestäjinään oli ryhmä tuolloisia maan eturivin nuoren polven muusikkoja. Mukana olivat sähköpiano soittanut Heikki Sarmanto, baisti Pekka Sarmanto ja rumpali Esko Rosnell. Onneksi Yle myös nauhoitti tuon konsertin, joka nyt on julkaistu sekä cd:nä että vinyylinä.
Tunnin pituisessa konsertissa kuultiin kolme kappaletta; kaksi ikivihreää ja Rollinsin eräänlaisena tavaramerkkinä ollut calypsorytminen St. Thomas. Monista hard bopin aikalaismuusikoista poiketen Rollins soitti jatkuvasti ikivihreitä keikoilla ja levyilläänkin. Helsingissä kuullut Night and Dayn ja My One and Only Loven hän oli levyttänyt 60-luvun puolivälissä. Konsertissa nuoruutensa ärhäkkkää soittotyyliään huomattavasti pehmentänyt nelikymppinen Rollins tulkitsee molempien teemat herkästi ja soittaa pitkät soolonsa kappaleiden kauniiden melodioiden hengessä.
Tempoltaan yli 20-minuuttinen Night And Day on kohtuullisen rivakka, siinä Heikillä on myös pitkä soolo. Kappaleen loppupuolella Rollins ja Rosnell vuorottelevat pitkään nelosilla, joissa Sonny ja Rusina vallan mainiosti ruokkivat toisiaan ideoilla.
My One and Only Love on balladi. Sen toteutus on sikäli mielenkiintoinen, sillä se alkaa Rollinsin säestyksettömällä rubato-jaksolla, jonka bändin sisääntulon jälkeen hän soittaa teeman ja jatkaa siitä pitkään sooloon. Sitä seuravat Heikin ja Pekan hyvin kappaleen sävyn hyvin sisäistävät tyylikkäät soolot, joiden jälkeen Rollins palaa teemaan, mutta ei päätäkään kappaletta, vaan soittaa ennen lopetusta yksinään pitkän rubato-osuuden, josssa vilahtaa pikkusitaatti Finlandiastakin.
Rollinsin keikkaohjelmistoon vuosikymmeniä kuuluneessa muistaakseni karibialaiseen lastenlauluun pohjautuvassa St. Thomas’issa Sonny taas leikittelee pitkässä soolossaan kappaleen melodiamuunnelmilla ennen Heikin sooloa, minkä jälkeen Rusina pääsee valloilleen reiluksi viideksi minuutiksi kekseliäässä intensiteetiltään jatkuvasti kasvavassa soolossaan. Hieno päätös konsertille.
Tämä historiallinen konserttilevy on julkaistu 1 000 kappaleen rajoitettuna painoksena sekä cd- että vinyylimuodossa. Ja koska niillä on varmasti kysyntää myös ulkomailla, kannattaa pitää varansa, jotta ehtii saada omansa.
Sonny Rollins, tenorisaksofoni, Heikki Sarmanto, sähköpiano, Pekka Sarmanto, kontrabasso, Esko Rosnell, rummut.
Äänitys: Yle, Finlandia-talo, 10. elokuuta 1972. Masterointi; Pauli Saastamoinen, Finnvox.
- Night and Day (Cole Porter) 24:32
- My One and Only Love (Guy Wood) 17:47
- St. Thomas (Rollins) 17:11
