Tämä lähes kokonaan Dr. Feelgoodin musiikin siemennesteestä sikinnyt bändi, porvoolainen Sleepwellers, on vääntänyt neljännen plättynsä. Nyt kokonaan omin käsin onneen; kaikki itse sävelettynä ja sovitettuna.
Levysisällöstä on vastannut veljeskaksikko Siltakorpi, joista laulaja-kitaristi Pasin tuotantoa on yhdeksän raitaa ja basisti Arin yksi. Veljellistä tasajakoa…
Vanha kunnon rämäkän täyteliäs feelgoodilaisuus pilkistelee läpi levyn taustalla rouhean tanakan soundin muodossa. Tosin Sleepwellersin kokonaiskirjo on laajentunut entisestään… jopa yhdellä raidalla countryn suuntaan. Ei sinänsä ollenkaan paha raita…
Kokonaisuudesta on muutenkin pliisua sanoa, että homma toimii kuin junan vessa… eteenpäin mennään nyt höyryveturin voimakkaan runnovalla ja raisulla otteella. Paine kasvaa höyryputkissa ja järeä rautahepo kiitää tyylisuuntakiskoilla pyörät tulta iskien ja kiskoilla kirskuen. Asemat kiitävät vauhdikkaasti ohitse, kun kitaristit mättävät lisää pökköä pesään…
Jyskytetään läpi juurimusiikin väkevätuoksuisten peltojen, joiden kasvattamat rockin ja bluesin viljat jauhaantuvat energiapitoiseksi lopputuotteeksi tässä Sleepwellersin myllytyksessä.
Maittavan Siltakorpi – Räty kitaroinnin lisäksi yhtymän bassotaiteilu on sitä jymäkkää soundailua, jota tällainen tanakka tavara tarvitsee. Ei kuitenkaan liian läpitunkeva, mutta tarpeeksi käskevä ja pullea kuin armeijan vääpelit.
Samaa voi sanoa myös kalvotaiteilusta. Mättöä ja tatsia riittää, vaikka muille jakaa… siis opiksi, sillä kapulointi ei tunge liiaksi esiin vaan tyytyy aistikkaasti takomaan taustalla kokonaisuuden kasaan.
Kun tähän perussoittokuntaan lisätään lauluosuudet… sopivan käheällä ja paskaisella äänellä, niin itse tarinoiden sisälmykset jäävät taka-alalle. Sinänsä ei mikään vahinko, sillä bluesin tarinat kulkevat yleensä aina sitä samaa iänikuista ympyrää, kuten jutut uskovaisten kinkereissä tai poliitikkojen vaalipuheissa…
Lisäarvoa ja täräkkää maustetta kokonaistatsiin tuovat muutamalla raidalla vierailijat. Good Rockin’ Kempas harppuilee mallikkaasti turpaohjattavine vapaalehdykkäsoittimineen, Juha Näri plimputtaa banjoaan aitoon lehmipoika tyyliin ja urkuri Martin Andersson Hammondeineen paahtaa tulta ja tappuraa seurakuntalaisiin. Erinomaiset lisukkeet…
Kaiken kaikkisesti tämä Sleepwellersin levy on melkoinen rytmipommi… monelle jazzihmiselle myös liian brutaali ja täyteen turvotettu menosaaste. Toiset taas nauttivat tällaisesta rytminrenkutuksesta ja vauhdista, joka saa tahtijalan ja korvien välin hytkymään tahdottoman riemukkaana.
Mielestäni tämä on kaikista mahdollisista vastalauseista huolimatta tyylisuunnassaan ihan kelpo suorite. Itse pidin kovastikin heidän esityksestään. Kun homma lähtee sielun sopukoista räjähtävällä alkuvoimalla purkautuen soittajien ja kuuntelijan väliseksi hyvänolon tunteeksi, niin mitäpä sitä sen enempää spekuloimaan… tai teknisesti puntaroimaan. Se on insinöörien ja nörttien hommaa… hah!
Eli ihan mukiinmenevä oma kustanne… toivottavasti livenä pelittää vähintään samalla tatsilla.
Kuunnelkaa ja vapiskaa! (OR)
Pasi Siltakorpi (kitara, laulu), Ari Siltakorpi (basso, laulu), Markku Räty (kitara), Fokke Forsman (rummut)
Vierailijat: Martin Andersson (koskettimet), Good Rockin’ Kempas (huuliharppu), Juha Näri (banjo)
Tuottajat: Hannu Leiden, Sleepwellers
Äänitys Hannu Leiden (Seawolf Studios heinä/elokuu 2011), miksaus ja masterointi Petri Majuri
01. Travelling man 4:13
02. Have a little fun 3:05
03. Dogs’ night 3:59
04. Idiot as a friend 4:18
05. Love on leave 2:33
06. Sounds like blues 3:53
07. Mother or a daughter 2:45
08. Waiting for the big time 3:13
09. Google me 3:02
10. One less 4:34
