Orbits
Ictus Records ICTUS 190
Muutama vuosi sitten italialaissyntyinen yhdysvaltalainen säveltäjä, lyömäsoittaja, multimediataiteilija ja Ictus Records -levy-yhtiön perustaja Andrea Centazzo kutsui pitkäaikaisen ystävänsä vetopasunisti Giancarlo Schiaffinin soittamaan triossa vibrafonisti Sergio Armarolin kanssa. Trisaghion -niminen trio äänitti CD -levyn vuonna 2017, jota seurasi satunnaisia konsertteja.
Ollessaan sittemmin kesäkuussa 2019 Berliinissä esittelemässä multimediasooloaan Berliinissä, missä hän tapasi jo pitkään siellä asuneen sopraanosaksofonisti Harri Sjöströmin. Harri lähestyi Andreaa ehdottaen, josko hänen olisi mahdollista tulla mukaan Harrin ja basisti Matthias Bauerin kanssa trio-keikalle. Andrea koki yhteiskonsertin onnistuneen hyvin ja se oli samalla ”lähtölaukaus” tämän Orbits -levyn syntymiselle. Andrea ehdotti Sergio Armarolille trionsa kasvattamista kvartetiksi ja Harria neljänneksi jäseneksi. Niinpä nelikko meni Studioon nauhoittamaan varsin nopeaan tahtiin.
Orbits -levy on 11 kappaleesta koostuva 70 minuutin yhtenäinen seikkailu improvisoidun jazzmusiikin matkassa jossain kaukana tavoittamattomassa tuntemattomuudessa päämäärättömästi kaarrellen ja pyörien avaruuden loppumattomalla kiertoradalla. Kaikki kappaleet lähtevät liikkeelle yhden muusikon aloitteesta, johon muut kiinnittyvät mukaan yksi kerrallaan ja siten liitytään sykleittäin painottomaan tilaan, hapettoman pohjattomalle kiertoradalle ja kadotaan jonnekin mustan aukon johdattelemaan onkaloon.
Uuden kappaleen virittäjästä ei välttämättä kuitenkaan kuuntelemalla aina ota täysin selvää, sillä Andrea Centazzon elektronisesti helposti muunneltavissa olevan MalletKat -lyömäsoittimen ääniskaala on niin valtavan laaja, ettei pysty erottamaan milloin soi Sergio Armarolin vibrafoni ja milloin Andrea Centazzon MalletKat. Näin käy heti Orbits #1:sen käynnistyessä. Sanoisinkin, ettei siinä suuremmin viivytellä, vaan ääniä syntyy joka puolelta nopeaan tahtiin ja kaikki ovat mukana lähes heti.
Mielestäni johdattelijana toimii kaikesta huolimatta pääsääntöisesti Andrea Centazzo lyömäsoittimineen ja helistimineen sekä vibrafonin kaltaisen MalletKat -soittimen moniäänisyyden kautta, kuten Orbits #2 antaa viitteitä. Orbit #3 starttaa lyömäsoittimien pauhatessa, mutta aika pian Giancarlo Schiaffini roiskaisee pasuunallaan räkyttävät röhnötykset Sjöströmin vastatessa väittelyyn nopeasti kirkkaan kipakasti sopraanollaan ja matka jatkuu maittavana sanaharkkana läpi koko kappaleen.
Kellojen kilkatuksella tuupataan hiljalleen Orbit #4 käyntiin molempien puhaltajien viritellessä omia kommenttejaan väliin. Sitä ei saada lopultakaan vilkkaaseen juoksuun, vaan ilmeisesti alus on jäänyt kellumaan omalle radalleen ja ulkopuolisen kohinan, suhinan ja äkkiväärien värinöiden saattelemana.
Schiaffinin pasuunan rääkkäyksellä alkanut Orbit #5 saa myös Sjöströmin sopraanon vingahtelemaan kivuliaasti kuin krampissa olevat kitarisat. Valtapeli näiden kahden vänkärin keskinäisenä nokitteluna jatkuu räväkkänä ja pahenee entisestään, kun väliin kantautuu kellojen kilkatusta häiritsemään maistuvaa musiikillista nokittelua.
Orbit #6 jatkuu samaan tyyliin pasuunan räyhäävällä syöksytyksellä, mihin sopraanon korkealta kantava rähisyttely jauhaa uuttaa riitaisuutta, mutta tällä kertaa päästään sopuun varsin nopeasti levyn lyhimmän kappaleen pysäyttäessä ”sekunttarin” 3:34 kohdalla, se olisi ”tonnivitosella” Suomen ennätystulos.
Mutta matka jatkuu symbaaleiden ja rumpujen tuottamana avaruudellisella kohinalla ja kumuna. Sitä saattelee sopraanon harras, mutta terävän säröinen ujellus ja kimakan vimmainen vaikerrus saa vastakaikua pasuunan röhnöttäessä taustalla. Orbit #8 alkaa jonkinasteisella edellisen ”peesauksella”, kongien kilkahtelut ja puhaltajien hitaasti etenevät vuorosanat löytävät kuitenkin uusia kiemuroita ja kuoppaisia polkuja ja väittely saa uutta sykettä ja pieni nahistelu saa jatkua entiseen tapaan.
”Kiertorata 9” avautuu Sjöströmin jatkaessa sopraanon väkivaltaista piinausta ja painaessa päälle kuin matadorin härnäämä väkivaltainen härkä. Centazzo ja Armaroli yrittävät omin konstein laimentaa alati paisuvaa sopraanon härnäystä, mutta ei auta, kun pasuunan örvellys hyökkää rankasti eturiviin ja lisää kaaosmaista sekasorron tuntua, mutta päämäärä saavutetaan hengästyneenä.
Orbit #10 vierii edelleen vaarallisilla vesillä, mutta paljon rennommalla otteella, ollaan tulossa kohti loppua. Soittoon on tullut ratkiriemukasta hauskuutta ja iloista flirttailevaa hilpeyttä. Ollaan kuin vapautuneita sotureita torvet tötteröllä.
Viimeiselle etapille rynnistetään rumpujen pauhaavassa rytkeessä kuin kauhulla viimeistä voitelua odotellen. Pasuunan äänen ryntäilevä pöyhkeys pyöräyttää aikamatkaajat lopullisesti viimeiselle kiertoradalle sopraanosaksofonin ”jeesaillessa” tunkeilevasti hirnahdellen rinnalla.
Yksi aikakautemme merkittävimpien vapaan jazzmusiikin sanansaattajien joukkoon kuuluva mestari, Evan Parker on kirjoittanut levyn kannen sisäpuolelle saatesanoina seuraavaa:
Kvartetti on vankka kahden lyömäsoitinsarjan ja elektroniikan yhdistelmä, minkä täydentää kaksi laajan äänialueen puhallinsoittajaa. Siitä asti, kun Centazzo siirtyi improvisoidun musiikin pariin, hän on ollut kiinnostunut live-elektroniikan mahdollisuuksista ja seurannut siirtymistä analogisista järjestelmistä digitaalisiin äänilähteisiin ja ohjaimiin. Vuorovaikutus Armarolin vibrafonin kanssa on olennainen osa kvartetin musiikkia.
ICTUS -levy-yhtiö piti New Yorkissa 35-vuotisjuhlan vuonna 2012. Andrea ja Giancarlo tapasivat toisensa tämän juhlan aikana noin 30 vuoden tauon jälkeen ja päättivät jatkaa yhteistyötä. Tällaisissa tapahtumissa muusikot yleensä tulevat tapaamaan toisiaan ja kuulemaan uusia muusikkoja suurella mielenkiinnolla. Centazzo ja Schiaffini olivat erittäin onnellisia, kun myös Armaroli saapui paikalle.
Tässä vaiheessa vapaan improvisaation menetelmistä on tullut kansainvälinen kieli, mitä tämä kvartetti puhuu sujuvasti omassa soitossaan. Toisaalta herää kysymys onko tarkoituksenmukaista käyttää sanaa “kieli” yhdenmukaisena terminä tässä yhteydessä, kun aiheesta on tehty tuhat väitöskirjaa. Yhdenmukaisuutta voidaan kuvata myös monilla muilla termeillä, kuten joukko koodeja, rituaaleja tai jotain muuta. Ryhmäimprovisaation olennainen vaatimus on luoda yhtenäinen keskinäinen ymmärrys, millä kuvailla luonnollisella tavalla keskustelua jaettuna kielenä, mutta monimutkaisempana kuin mitä keskustelu tapahtuu tänä päivänä. (JKi)
Levyä voi ostaa ainakin suoraan verkosta osoitteesta https://ictusrecords.bandcamp.com/album/orbits
Harri Sjöström: sopraanosaksofoni, Andrea Centazzo: percussion, MalletKAT, Sergio Armaroli: vibrafoni, Giancarlo Schiaffini: vetopasuuna.
Äänitys: Piergiorgio Miotto, II Pollaio, Biella, Italia. Miksaus, editointi ja tuotanto: Andrea Centazzo, ICTUS Studio, Long Beach, California, USA. Vastaava tuottaja: Sergio Armaroli. Kansipiirustus: Sergio Armaroli. Kannen taide ja suunnittelu: Andrea Centazzo. Kannen sisäpuolen teksti: Evan Parker. Julkaistu: 21.8.2020
01.ORBITS #1 7:46
02. ORBITS #2 6:38
03. ORBITS #3 5:41
04. ORBITS #4 7:46
05. ORBITS #5 6:28
06. ORBITS #6 3:34
07. ORBITS #7 4:57
08. ORBITS #8 4:39
09. ORBITS #9 7:09
10. ORBITS #10 6:57
11. ORBITS #11 6:27
Kokonaiskesto 69:52
