Keiski Music, SKCD-08
Hieman tämä pöllähdytti. Saattoi ällikälle. Ja jollainlailla tuntui kornilta, kun selvisi, että kyseessä oli sama nainen; jokaisen sotapojan ihanne, jonka kuva oli sotilasmuistoja -kirjan sivulla. Tuolloin kutsuvan houkuttelevana, haara-asennossa, kaksipiipuinen haulikko käsissään… allekirjoittaneen kuvatekstillä varustettuna:- Taas tuli uusia uhreja, sanoi Hämiksen tyttö, kun mopot tuli…
Tuosta Musiikki Fazerin lanseerauskuvasta on kulunut reipas 40-vuotta. Nyt sensuelli, elämän hioma Sirkka Keiski tarjoilee annoksen muistoja. Muistoja jazzin menneiltä vuosikymmeniltä. Vuosikymmeniltä, jolloin tiedettiin, miltä kuutamoyöt, suudelmat ja läheisyys, rakkaus, todella tuntuivat. Oikein pahalta (!) tuntuu, kun Sirkan tumman lämmin laulu verkkaisena vie ajatuksen nuoruuteen,,, vieläkin kauemmaksi. Miltä tuntuisi elää tuolloin ja pitää tätä laululintua sylissä ja kuunnella silmät ummessa jostain kauempaa kuuluvaa upeaa pianistin, pasunistin, fonistin tunnelmointia- Muutaman tunnelmallisen tanssiaskeleen jälkeen voisi aran kiihkeästi painaa huulet yhteen…
Niinpä niin, musiikin yksi tehtävä on luoda tuntoja. Ja tällä levyllä niitä luodaan yllin kyllin.
Loistavat soittajat tukevat Sirkka Keiskin intensiivistä vokalisointia. Vokalisointia, jota hän on kenties meikäläisen varusmiesajoista saakka pantannut sisimmässään. Hänen artikulointinsa, äänenvärinsä ja esitystapansa poikkeaa jotenkin edukseen totutusta, johtuen paljolti myös sovitusten erilaisuudesta.
Siksi Sirkka Keiski ei ole mikään loppuun koulutetun kliini tapaus, vaan sopivan karheasti tunnelmoiva, sensuellin pehmeä paketti. Hrrrrrrrrrr… (OR)
Sirkka Keiski; vocal, Sven Nygård: conductor, tenor saxophone, Tuomas Kauppi; piano, Kirmo Lintinen; piano (track 12), Pekka Sarmanto; bass, Jussi Turhala; drums, Markus Ketola; drums (track 12), Raimo Näätänen; trombone (tracks 2,4,6 & 10), Pekka Leander; trombone; (tracks 1, 5, 9 & 11)
Recording studio: Studio Sound Team Godzinski Ltd, Kirkkonummi, Finland