That’s Why I Love The Blues
SIN 001
Kun lähtökohtana on New Orleansin legendaarinen Storyville punaisine lyhtyineen tai Amsterdamin kanavarantojen punavalaistut “näyteikkunat”, ollaan todellisten miestarpeiden raadollisella tiellä. Tiellä, jossa ensinmainitun kaupunginosan haljussa valossa myös bluesin ja jazzin siemenet kylvettiin. Plantaasien vanhalta mantereelta rahdattu orjaväestö sekoittui espanjalaisranskalaiseen kulttuuriin, joka eli voimallisena tässä 1803 amerikkalaisille myydyssä maailmankolkassa.
Nyt tuota syntistä (?) punaisten lyhtyjen katua tallustelee nykyinen joensuulainen, entinen imatralainen, alkujaan Kiuruveden poika, Hannu “Heavy” Tikkanen. Monessa bluesliemessä, beatlemaniassa ja muissa rytmimusiikkimarinadeissa kypsytetty harpisti-laulaja. Toisaalla myös toimittaja-kirjailija, joka teki muutamia vuosia sitten mm. mainiot teokset imatralaisen kevyen musiikin historiasta sekä Ilovaarirockista
Tikkasen voimakkaan tulkinnan myötä hänen sininen sielunsa pääsee purkautumaan levyllä täydellä tunneteholla. Kun tähän pakettiin liitetään intensiivinen huuliharpun käsittely vaikeajakoisine ja nopeine ylä-äänisarjoineen, saadaan kokonaisuuteen lisäpotkua ja eliksiiriä. Täydellisyys turpoaa tiiviimmäksi ja täyteliäisemmäksi, jotenkin poikkeavan maistuvammaksi kuin useimmat muut bluestulkinnat.
Josko levyn ensimmäisen dramaattisen psykedeelinen vuodatus kaikessa väkevyydessään oli purevan iskevä, seuraavalla raidalla haikea harppu lurittaa elämän uskoa ja tulevaisuuden valoa elämän synkkyyteen vajonneelle sielulle. Hitaan, balladinomaisen biisin kitara- ja harppusoolot maistuvat makoisalle.
Sitten klaarataan täräkämmällä poljennolla… mies palaa kaupungin kehiin, vaikka nainen on jättänyt ja maailma muutenkin potkinut päähän. Rinta rottingilla hän nousee ahdingostaan ilkeämielisten kiusaksi… kengät kuljettavat kevyesti ja mieli sykkii duurivoittoisesti… niin sitä pitää. Kokonaisvaltainen orkesterointi luo todellista elämänsykettä…
Lopuksi heittäydytään Big Easyn eli New Orleansin musiikin pauloihin. Sitä nautiskellaan NO-rytmien myötä niin Bourbon Streetilla, siipirataslaiva Natchesilla kuin Preservation Hallilla… Tikkaselle tutuissa paikoissa. Ja tunnelma on aitoa… ainakin meille useampaan kertaan tuolla syvässä etelässä vieraileille. Siellä musiikilla on oma hieno sykkeensä, hypnoottisen rytmisesti suoniin iskevä… Liekö Pielisjoki on joensuulaissoittokunnalle antanut Mississippi-joen rantamien tunnetta, sillä niin autenttisena biisi asettuu tuonne suistomaan musiikkigenreen.
Ja kaikella edellä mainitulla tarkoitan, että osaavuuden lisäksi herrojen esityksen luonnollisuus ja välittömyys hitsautuu erinomaisen hyvin kappaleiden sielunelämään… nyt ei jytkytetä pelkkää normibluesia, vaan tallotaan leveämpää sinipolkua. Siitä pisteet Tikkaselle ja kumppaneille.
Sinner’s Soulia kuuntelisi mielellään lisää ja tutustuminen liveosaamiseen olisi mielenkiintoista. Tätä neljän biisin omakustannelevyä kannattaa kysellä Joensuun suunnalta. (OR)
Hannu “Heavy” Tikkanen vocal, harmonica, Kari Parviainen guitars, Kari Tenhunen bass, Ilkka Auvinen drums, Ilkka Korjus keyboards
Recording, mixing, mastering Kari Parviainen
1. On the streets of the red lights (composing, lyrics Hannu Tikkanen) 4:28
2. That’s why I love the blues (composing, lyrics Hannu Tikkanen) 6:02
3. I’m fine and back in town (composing Hannu Tikkanen / Kari Parviainen, lyrics Hannu Tikkanennen) 3:53
4. Big Easy (composing, lyrics Hannu Tikkanen) 4:30
