SILTA RECORDS SR0803
Mitä musiikkia soitat? Tämän kysymyksen eteen italialainen Simone Zanchini on joutunut usein, pystymättä antamaan siihen selkeätä vastausta. Hän on varmasti vaikean kysymyksen äärellä, kun kuuntelee tätä levyä. Tulos on yhdistelmä akustista harmonikan soittoa yhdisteltynä elektronisin keinoin tuotettuun taustaan. Siinäpä on kuulijalle fuusiota kerrakseen, vaikka onhan tätä kuultu ennenkin. Kimmo Pohjonen laittoi, kuten joskus olen ilmaissut, harmonikan soiton aivan uusiksi omalaatuisella soitollaan, joka ei jättänyt ainakaan minua kylmäksi. Tunti eleetöntä soittoa ilman taukoja ja välispiikkauksia Porin Teatterissa useita vuosia sitten oli mahtava kuuntelukokemus, jonka jaksan aina muistaa. Simone Zanchinin tekemisessä on samaa otetta, kunnolla raja-aitojan kaadellen hän pyrkii löytämään jotain erilaista ilmaisutapaa, jota ei voi suoraan luokitella mihinkään suuntaan. Näin tutkimalla eri esittämismahdollisuuksia hän hakee jotain yhdistävää tekijää eri genreistä ja tyylisuunnista.
Harmonikka on aina koettu vanhakantaiseksi soittimeksi, jolla ilmaistaan kansan syvien rivien tuntemuksia ja kaihoa menneisyyteen. Se yhdistetään tangon taikaan kuten myös kansanmusiikkiin yhtä lailla kuin yhteislaulujen rallatuksien ja merimieslaulujen taustamelodian luojaksi. Zanchinin käsittelemänä harmonikka saa aivan uutta syvyyttä, hän kulkee omia polkujaan. Siinä isketään täysillä, perinteitä kunnioittamatta, kuuntelijan tajunta uuteen merkilliseen ulottuvuuteen. Se on kuin polkaisisi nopeasti “kickdownin” pohjaan, jolloin kierrokset nousevat pienemmän vaihteen lävähdettyä päälle ja G-voimat painavat selän penkin selkänojaa vasten. Tämän levyn kuultuaan voidaan hyvällä syyllä harmonikkaa pitää uusseksikkäänä instrumenttina. Tässä luodaan toisaalta psykedeelistä äänimaailmaa ja samalla sukelletaan rakettimoottorien voimalla kohti ulkoavaruuden tyhjyyttä.
Ei tällaisen projektin luominen ole varmasti helppoa, koska siinä joutuu yhdistelemään akustisen instrumentin äänialueet elektroniikan mukanaan tuomaan äärettömään universumiin. Erittäin miellyttävällä tavalla tehty tulkinta siitä miten rajattomat luomismahdollisuudet ovat musiikin maailmassa, kun työskennellään sen äärilaidoilla. Yli tunnin kestävä äänisekoilu sisältää lyriikkaa, kirjoituskoneen näppäilyä, lapsen ääntelyä, suihkinaa, radion rätinää, avaruuden ääniä, mutta ennen kaikkea taitavaa harmonikan soittoa. Levyllä on 17 erillistä kappaletta, jotka kuitenkin nivoutuvat yhteen niin, että käytännössä ei oikeastaan huomaa missä kappaleiden rajat ovat. Se on kuin yksi yhtenäinen konserttiesitys. Mielestäni varsin taitavasti toteutettu kokonaisuus, josta jää mielenkiintoinen jälkimaku. Levyyn pitää kuitenkin suhtautua varsin avoimin mielin, ettei tule yllätystä. (JKi)
Simone Zanchini; akustinen harmonikka, midi harmonikka, elektroniset laitteet, laptop
Konserttiäänitys, “Sant’Arcangelo in Jazz” 13. lokakuuta 2006, Gabriele Ravaglia. Editointi ja miksaus: Atto Alessi, Simone Zanchini. Masterointi: DIGITUBE Studio, Carlo Cantini, 8. joulukuuta 2007. Kansikuva: Mario Sabbatani. Takakansi: “Music explosion”, Robert Lando. Julkaistu 2008.
01. Pronto? 3:37
02. Per Transportare 2:46
03. Cemetery 6:18
04. Faccia Sapere 3:11
05. Funky 11:55
06. Non piove 5:55
07. Acoustic 2:55
08. Macedonia 3:01
09. 1000 lire 1:43
10. Jazz? 2:45
11. Donna Flor 3:59
12. Ma l’amore noo 2:38
13. Anatole 2:06
14. Anonèt 0:55
15. Tango? 0:49
16. Typewriter 3:54
17. Valse hot 9:00
