Live In Munich 2019
FR Records FRSO1 2020
Jo vuosikymmeniä Berliinissä vaikuttanut sopraanosaksofonisti Harri Sjöströmin syksyllä 2015 kokoama ja johtama kuusihenkinen Sestetto Internazionale on ainutlaatuinen monin eri tavoin, kuusi ääntä, kuusi näkökulmaa ja kuusi persoonallisuutta. On vaikeata löytää tällaista kokoonpanoa kaksi kertaa, ellet satu olemaan paikalla kahdesti tämän orkesterin soittaessa. Siinäkin tapauksessa elämys on, voisipa sanoa, melkeinpä takuuvarmasti erilainen, sillä se esiintyy täysin improvisaatiopohjalla.
Kaksi sopraanosaksofonia, viulu, piano, kvartertooniharmonikka ja levysoittimet elektroniikan kera yhdistettynä toisiinsa yhtenäiseksi kokoonpanoksi ei kuullosta kovin tavanomaiselta. Kolme korkealla äänitaajuudella toimivaa melodiasoitinta ja kolme soitinta luomassa rytmin harmonian ja melodian yhtenäislinjaa, missä on kiva ”sekoilla”. Eipä silti ei näillä linjauksilla niin suurta merkitystä ole, eikä sitä kannata miettiä sen pitempään.
Kun kuusi maailmanluokan improvisoijaa hakevat omia äänitasoja ja -alueitaan yhdistellen niitä keskinäisessä symbioosissa, tärkeintä on kuunteleminen. Kyse ei siis ole yhdestä soolosta teeman ympärillä, vaan kollektiivista soittoa toisia seuraten ja keskustellen yhtenäisen vuorovaikutuksen aikaansaamiseksi.
Sestetto Internazionale on täysillä elävä hyrrämäisesti vyöryvien äänikuvioiden muotoilija, villi, estottoman arvaamaton, monisärmäinen, rajapintoja hakeva, hillittömän hurjasti ilakoiva ääniolento, kuin kesyttämätön kojootti aavikolla haaskaa hakiessa.
Jazz on siitä mielenkiintoinen musiikin alue, että sieltä löytyy moninaisia eri tyylisuuntia ja muunnoksia. Improvisaatio on yksi ristiriitaisimpia alueita ainakin kuuntelijan näkökulmasta katsoen. Erilaiseksi sen tekee vapaus, kaavoista irtautuminen ja pakottomuus, virheistä ei sakoteta, jos niitä ylipäätään voidaan katsoa olevankaan. Tavallisen kuulijan on ainakin mahdotonta edes löytää mitään rikkeitä. Toisaalta epäonnistumisen mahdollisuus viilettelee aina ilmassa. Jos levysoittimen ”rääkkäyksestä” syntyy neulan räsähdyksiä ja raapaisuja, niin siitä ei ainakaan rangaista. Se ikään kuin kuuluu asiaan.
Yhteispelin onnistuminen syntyy yleensä yleisön reagoinneista ja huomioinneista ja ne ruokkivat soittajia yhä huimempiin vetoihin. Lähes 80 minuutin Live In Munich 2019 on kuten nimikin jo antaa ymmärtää konserttitallenne, mistä tämä onnistuminen pärskähtelee ulos yleisön kannustuksen kautta.
Levy jakautuu kolmeen koko sekstetin yhdessä soittamaan jaksoon ja kolmeen osioon, missä kaikki soittajat pääsevät esiintymään duona oman yksittäisen keskinäisen soitto-osuuden. Kappaleiden pituudet vaihtelevat paljon. Levy alkaa yhtenäisellä lähes 40 minuutin mittaisella kappaleella Quasars -1, missä kaikki revittelevät herkullisia kuvioita monivärisesti vaihdellen pienistä soinnutuksista koviin voimallisesti nouseviin panostuksiin. Tyylit saavat kyytiä tunnelmasta toiseen ja välillä soitosta löytyy jopa juhlavan mahtipontisia sinfoniaorkesterimaisia kiinnekohtia.
Tämän pitkän aloituksen jälkeen kuullaan kolme duokappaletta. Alison Bluntin ja Gianni Mimmon yöllinen sävellys Notturno tuo esiin näyttävästi miten kahden soittimen, viulun ja sopraanosaksofonin, mallikas keskinäinen improvisointiyhteistyö luo kuvan miten se voisi olla osa sinfoniaorkesterin luomaa kokonaisuutta.
Pianisti Achim Kaufmannin ja ”lätynkääntäjä” Ignaz Schickin yhteistyö kappaleessa Anak – 1 luo erikoisen vahvoja mielikuvia miten levysoittimen ja elektronisen sämpläyksen monipuolinen käyttö perussoittimen rinnalla toimii äkkinäisen yllättävästi kuin osa orkestraalista perussoittoa.
No Niin, entä sitten, miten Veli Kujalan ja Harri Sjöströmin duon yhteistyö haitarin ja saksofonin kanssa luonnistaa. Se alkaa mietteliään tunnustelevalla jutusteluna, mutta kääntyy varsin nopeasti uhmailevaksi kiukutteluksi. Kuin vaaniva kissaeläin sanansäilä alkaa iskeä hitaasti yltyen kovaksi riehaksi ja tappeluksi. Jännityksen tiivistyessä entisestään tuloksena on hohdokkaan huimaa ja ristiriitaista sanailua, mikä äityy pahanenteiseksi hurjaksi väittelyksi. Armoton keskinäinen kiukku ja riehaantuminen kuumentavat tunteet, raadollisen läiskeen ja mäiskeen möyhentäessä äänivallia ennen lopullista räjähdystä. Rituaalimainen loppuhuipennus tuntui siltä kuin hurjistunut leijona olisi avannut kitansa ja ahmaissut kaksikon nielunsa syövereihin. Yleisökin innostui valtaviin huudonsekaisiin aplodeihin.
Levyn kaksi viimeistä kappaletta Quasars – 2 ja Pikku Pala ovat koko kuusikon keskenään yhdessä kehittämää vapaata soittoa. Lähes vartin mittainen taiteellisen käsitteellinen Quasars – 2 maisemoi ensin äänellistä kuvanäkemystä pehmeän herkullisesti. Hahmotellessaan aluksi rennon myhäilevään tyyliin yhtenäistä linjaustaan äänien muodostamisessa soitto saa tuulta purjeisiin ja voimallista nostetta, kun oikeat palikat löytävät toisensa. Maalailu saa uutta virtaa ja aurinkoenergian poltetta.
Soittimien äänet yhdistyvät tehokkaasti äänien sävykkyyden kasvaessa. Kiihkeästi kuohahdellen etenevä railakas rynnistys purkautuu oikukkaasti loppua kohden aidon omaperäisellä rosoisella luomisvoimalla, missä sisäistyy vastakkain aseteltujen äänien kiivas yhteentörmäys. Se on kuin henkien taistotanner, missä tulinen pätsi roihahtaa liekkeihin. Kunnon irtiotot tömähtävät päin näköä kuin Pamplonan kaduilla härkäjuoksussa irti päässyt hurjistunut härkälauma.
Siitä onkin mukava irtautua ja lopettaa matkanteko juonittelevan riipaisevasti, mutta hauskasti ”hajota ja hallitse” -tekniikalla nahistellen kiukunsekaisen iloluontoisesti Pikku Palan synnyttämässä yhteisessä viimeistelyä vailla olevassa toiveiden aihiossa.
”Kuutoskoneen” Sestetto Internazionalen tunti 20 minuuttia kestävä Münchenin ääniseikkailu on mahtavan makoisaa kuunneltavaa. Aika vierähtää helponlaisesti suurempia miettimättä ja turhia puristamatta antaen vain äänivyöryjen viedä mennessään. Rähisevän ryntäilevät soraäänet, sähinät, kähinät, kihinät, ritinät ja rätinät, räiske, jyske ja pauke, roiskeet ja lätinät, jytinä ja mäiske, vingahdukset ja ulvotukset, löytävät hämmästyttävän sopuisan käyttövoiman, missä löytyy kaikesta huolimatta tietty rytminen melodisuus ja yhtenäinen kerronnallinen kokonaisuus. (JKi)
Mikäli joku on vielä kiinnostunut yhtyeen pelitaktiikasta, niin oheisesta linkistä löytyy kokonainen konserttitallenne kuunneltavaksi https://youtu.be/FGHcxrbQ_EY Live at Schlachthof, Wels, Austria, 2019-01-19.
Alison Blunt: viulu, Achim Kaufmann: piano, Veli Kujala: ¼-sävelaskelharmonikka, Gianni Mimmo: sopraanosaksofoni, Ignaz Schick: levysoittimet ja elektroniikka, Harri Sjöström: sopraano- ja sopraninosaksofoni.
Konserttiäänitys: Bayerischer Rundfunk, Frank Sattler apunaan Marc Hoffmann ja Klaus Mau, 18.1.2019, Offene Ohren, München, Saksa. Miksaus: Frank Sattler ja Ignaz Schick. Masterointi: Grzegorz Piwkowski, Hi-End Studio, Varsova, Puola. Kannen teksti yhtyeestä: Martin Burger, Jazzpodium 3/19, Translation Angelika Michitsch. Kannen yleisteksti: Ulrich Habersetzter (BR) ja Martin Burger, Jazzpodium 3/19, Translation Angelika Michitsch. Kannen kuva: Ulrike Eichner. Kannen graafinen suunnittelu: Małgorzata Lipińska. Tuottaja: Maciej Karłowski. Konserttiäänityksen tuottaja: Ulrich Habersetzer. Radion tuottaja: Beate Sampson, avustajana Rita Mbeba. Artistikuvat: Cristina Marx (Veli Kujala, Ignaz Schick ja Achim Kaufmann), Luca Milite (Gianni Mimmo), Renan Perobelli (Alison Blunt). Julkaistu: 8.2.2020
1. Quasars -1 (Sestetto Internazionale) 36.48
2. Notturno (Alison Blunt / Gianni Mimmo) 7.26
3. Anak – 1 (Achim Kaufmann / Ignaz Schick) 9.13
4. No Niin (Veli Kujala / Harri Sjöström) 6.27
5. Quasars – 2 (Sestetto Internazionale) 14.12
6. Pikku Pala (Sestetto Internazionale) 5.43
Kokonaiskesto 79.54
