Mitä tämä oikeastaan on. Ensi vaikutelma oli todella hämmentävä ja epäuskoinen, olin jotensakin “pihalla”. Suoranaisesta jazzista ei ainakaan ole kyse, ei sinnepäinkään, tai ehkä sittenkin, kun kuuntelussa pääsi hieman pidemmälle. Alku on kuitenkin sellaista rämäpäistä, räjähtävän suoraviivaista raivoa, suoranaista limaniskojen iljettävyyttä. Tuli mieleen 1970-luvun loppupuolella alkunsa saanut punk, missä en tuolloin löytänyt mitään järjellistä yhteyttä musiikkiin. Kyseessä oli vain raivohullujen huutoa, melua ja rähinää, raivoavaa infernoa, missä ei ollut mitään selväjärkisyyttä. Onko se tullut takaisin. Siltä tuntui, kun laitoin tämän Spettacolo!!! levyn ensimmäisen kerran soimaan. Pelästyin niin vietävästi.
Kaksi kitaraa, rummut, kontrabasso ja laulusolisti, Scie Chimiche, siinä on hyvä alku punkrähinälle. Kun sitten lisätään tähän vielä vieraileva Art Ensemble Of Chicago perkussionisti tähti Famoudou Don Moye hänen rumpusettinsä ja congat, niin kasassa on eläimellinen soitinyhdistelmä ja ryhmä soittajia, jotka aloittivat armottoman revinnän ja vingutuksen, jota täydensi naislaulaja Rosella Canginin äänenkäyttö, suoranainen huuto. Aloituskappaleessa Il Margine hänen raateleva äänensä ja voimallinen scathuuto tulevat kovalla pauhulla esille. Express on tässä mielessä ehkä levyn raadollisin näyttö.
Mutta kuinka väärässä olinkaan. Alku hämmingin jälkeen alkoi todellisuus paljastua. Ei tässä mistään punkista ole kyse. Kun lähemmin tutustuu yhtyeen taustoihin, niin sen kantavana voimana näyttäisi olevan kitaristi Claudio Lodati. Hänen oli perustamassa 1974 Art Studio yhtyettä, missä vaikutti myös aivan hullunhauska saksofonisti Carlo Actis Dato. Italialainen jazz haki tuolloin itseään, se oli silloin jonkinasteisessa kriisissä. Ei oikein tiedetty mihin ollaan menossa. Nuori soittajasukupolvi alkoi hakea uusia rajoja, siihen saumaan syntyi silloin Art Studio. He toivat omanlaisensa radikaalin linjauksen italialaiseen jazz ympäristöön. Tässä radikaalissa ympäristössä jatkaa “Kemikaalivanat” yhtye, mikä esiintyy erityisesti Torinon ympäristössä luoden uudenlaista musiikillista myrkytystilaa tai ainakin se luo ristiriitaista tunnetta kuulijoissa.
Spettacolo!!! on yhtyeen ensimmäinen albumi. Se on äänitetty Rivolissa pidetyssä konsertissa kaksi vuotta sitten. Varsinkin Claudio Lodatilla ja toisella kitaristilla Antonio Fontanalla on jo pitkä, monta vuosikymmentä kestänyt, ura takana, jonka aikana ovat monenlaiset tyylit ja musiikin lajit, kuten erityisesti progressiivinen rock, tulleet tutuiksi. Tämä käy hyvin esille tämän uuden levyn sisällöstä, missä voimakkaan hallitsevaa punk- ja heavyrockmaista painetta on yhdistetty jazzin mukavaan ilosanomaan. Tämän sekstetin voima pursuaa kahden kitaristin armottomasta rocktykityksestä ja Rosellan raivoisasta laulusta. Kaksi rumpalia puolestaan pitävät yllä kiihkeän tempon luoden yhtyeen ympärille kivenkovan muurin, jonka seinät pullistelevat raastavasti. Vaikka en tinkimättömästi oikein jaksa täydellä sydämellä innostua tähän soittoon, niin siinä on kaikesta huolimatta paljon mielenkiintoisia ja hyvin reheviä osioita, joissa selkeä jazzin syke tulee esille, kuten Please, Peace ja Scintille. (JKi)
Antonio Fontana, kitara; Claudio Lodati, kitara; Rossella Cangini, laulu; Maurizio Plancher, rummut; Marco Piccirillo, kontrabasso; vierailijana: Famoudou Don Moye, congat, rummut
Äänitys: Heiri Vogel, Maison Musique Rivoli, Torino, Italia, 31. lokakuuta 2009. Miksaus ja masterointi: Heiri Vogel, Tommaso Del Piano. Tuotanto: Antonio Fontana. Kannen graafinen suunnittelu: Naro Luigi. Kannen kuva: Antonio Fontana. Sisäkuvat: Irene Elia, Elena Schina, Antonio Fontana. Julkaistu: toukokuu 2011.
- Il Margine (Lodati) 5:56
- Alphaleonis (Fontana) 1:54
- Minnie (Lodati) 3:28
- Artaud (L’anarchico innamorato) (Fontana) 11:11
- Express (Lodati) 6:55
- Please, Peace (Fontana) 11:11
- Il Vulcano (Lodati) 9:44
- Scintille (Lodati) 3:48
- De Wapa!!! (Fontana) 5:13
Kokonaissoittoaika 68:19
