Second Life
Sensuellin matala. Syntisen soljuva. Repivän raastava. Emotionaalisesti esiintuova….
Ensivaikutelmia tämän levyn laulajattaren äänirepertuaarista. Repertuaarista, jossa vanhan kuluneen sanonnan mukaan kuuluu eletty elämä, whisky ja sikaari… siis oikea jazz- ja bluessoundi. Tosin nyt mukana on vielä lepattava liekki elämän tulta… mennyttä nuoruutta?
Asialla luonnonlahja jazzmusiikille, Saara Soisalo.
Valitettavasti hän on ollut välillä poissa eturivin parrasvaloista. Mutta nyt hän taas voimakkaasti esillä tämän levyn myötä. Tässä levyllä soi jazz perinteisen sielukkaana ja kouriin tuntuvan väkevänä. Ei minään piipittävänä kimona.
En väitä, että Saaran laulu on pilkulleen puhdasoppista. En suinkaan, sillä moisella toteutustavalla on liian monta kertaa pilattu hyvienkin jazzlaulajattarien tulevaisuus. Saaralla on kuitenkin esityksessään mukana sielu! Laulu soljuu vapautuneesti ja tunteikkaasti ilman mitään sen kummempia kikkailuja. Hänen fraseerauksensa, artikulointinsa ja vibraattonsa on jotain erilaista suomalaisessa jazzlaulannassa…
Siis korostan sanaa jazzlaulannassa, sillä Saarassa on todellakin oikeasti sitä jotain. Sitä, mitä jazzin syvin olemus kaipaa. Tunteenpaloa ja uskallusta esittää juuri sitä, miltä sisällä sielussa tuntuu…
Kun säestävä kolmikko Helevä-Mikkola-Sandrén omaa saman asenteen soittamiseensa, niin kaikki natsaa erinomaisen hienosti yhteen kotimaisnäkövinkkelistä katsoen… anteeksi, tämä on toki kelpo tavaraa myös kansainväliseen kuunteluun.
Mikko Helevä tuo esiin charmikkaan upeasti soittotaitoaan nyt jazzpianistina. Rytmikkään soljuvaa mustavalkiotyöstöä. Juuri oikealla tatsilla ja kosketuksella. Väkevällä tunteella, mutta hellän hivelevästi.
Wade Mikkolan basso soi ison veden toisella puolella opitulla taidolla ja jazzsykkeellä. Amerikassa vietetyt vuodet antavat Waden soittoon ihka oikean jazzsoundin… siis amerikkalaisen, jazzin kotimaan värin ja tunteen.
Rumpali Heikki Sandrén tietää vanhana kehäkettuna, kuinka kalvorepertuaaria käsitellään jazzissa… vaikkakin hänet tunnetaan paremmin Agentsien rivistä. Hänen työstönsä on juuri sellaista kuin sen täytyy laulusolistin taustavoimana olevalla ollakin.
Palaan vielä hetkeksi Saaran lauluun, sillä sen väkevyys ja kikkailemattomuus yhdistettynä levyn erinomaiseen tekniseen toteutukseen saavat mielikuvan palaamaan aikaan ennen viime vuosisadan puoliväliä… sen ajan tunteellisen voimakkaisiin mustiin naissolisteihin… luonnonlapsiin, jotka tulkitsivat aidon teeskentelemättömästi osuutensa… tällä levyllä on paljon tuota kokonaistunnelmaa… ja osaamista..
Tämä levykokonaisuus on erilainen poikkeus suomalaiseen jazzlevytuotantoon. Ja todella hyvä sellainen… Tämä levy vie kuulijansa hienolle nostalgiamatkalle jazzin menneisyyteen… tai oikeammin jazzin syvimpään olemukseen. Perinteisen kunnioittavasti. Lämmöllä ja intensiivisella tunnelatauksella. Ilman teeskentelyä…
Mielestäni tämä on yksi parhaita jazzlevyjä, joita on viime aikoina Suomessa synnytetty. Tyylisuuntarajat huomioiden.
Suosittelen vilpittömästi kaikille jazzin ystäville. Ja toivon, että tätä kokoonpanoa olisi mahdollisuus kuulla myös livenä. Tässä on todella sitä jotain…
Ei muuta kuin kipinkapin levyn ostoon… ja huomaatte, että kirjoitin totta! (OR)
Saara Soisalo vocal, Mikko Helevä piano, Wade Mikkola bass, Heikki Sandrén drums, feat. Pekka Toivanen tenor saxophonen (#3)
Recorded by Anders Pohjola at Godzinsky Soundteam Studios, Finaland, April 6th and 7th 2011
Mixed May 30th 2011 and mastered September 8th 2011 by Robi de Godzinsky and Wade Mikkola
1. Big City 4.40
2. Lonely House 6.38
3. Second Life / Conversation Love 4:24
4. Winter Moon 5.06
5. Green Chimneys 4.01
6. Confession 4.51
7. Everything Must Change 5.20
8. Nobody knows You When You’re Down and Out 4.07
9. Some Other Time 5.33
